Luopua vai ei luopua / To let go or to not let go

Aloitettuani Project 333:n olen lukenut useammasta lähteestä (Hyvän mielen vaatekaapista, Project 333:n ohjeista ja parista blogista), että kun kerran luopuu jostain vaatteesta, ei sitä osaa koskaan enää kaivata. Ajattelin ensin samoin, mutta hetken pähkäiltyäni totesinkin olevani täysin eri mieltä. Muistelen usein vanhoja vaatteita, jotka olen jossain vaiheessa, syystä tai toisesta, pistänyt eteenpäin. Lähiaikoina olen kaivannut mm. pitkää, kukkaprinttistä vintagesifonkimekkoani, kaikkia viktoriaanishenkisiä pitsikauluspaitojani, punaista angoraneulettani ja Marimekon upeaa puuvillamekkoa, jota nyt käyttäisin varmaankin joka päivä, jos olisin pitänyt sen. Näillä kaikilla vaatteilla on jotain yhteistä: välitin niistä aikoinaan ihan tosissani. Kehotan siis kaikkia vaatekaappisiivousta tekeviä varovaisuuteen. Luovu vasta, kun olet ihan varma. 

They say that once you get rid of a piece of clothing, you'll never miss it. I've read this on the Project 333 website, in the Finnish wardrobe-cleaning book Hyvän mielen vaatekaappi, as well as on a couple of blogs. At first I agreed, but then thought about it, and now I couldn't disagree more. There are so many old clothes that I have gotten rid of back in the day, and now miss. A few cases in point: a long, beautiful vintage chiffon dress, all of my Victorian-inspired blouses, a red angora sweater and an awesome Marimekko cotton dress that I'd probably wear every day if I still had it. All of these items have something in common: I really cared about them. So to all wardrobe de-clutterers out there, I say: don't let go before you are absolutely certain.