Pää-töksiä / Hairy business

Olen vältellyt peiliin katsomista viimeisten viikkojen ajan, koska heijastavasta pinnasta vilkuilee takaisin joku karmea MacGyver. Sain varattua ajan kampaajalle parin viikon päähän - sitä odotellessa olen pohdiskellut, kasvattaako vai pätkäistä, otsiksella vai ilman, ihan jotain muuta vai mitä. Kaikenlaista on tullut kokeiltua vuosien varrella, mutta kuuluisikohan tämän ikäisellä naisella olla jo se oma hiustyyli, jossa pysytellään uskollisesti, vuodesta toiseen? Minne seuraavaksi?

- - -

I've been avoiding looking at myself in the mirror lately, because the person looking back at me resembles MacGyver. I managed to get an appointment with my hairdresser a few weeks ahead. I'm trying to figure out whether to grow it out, chop it off, or to go for something completely different. I've tried a lot of different hairstyles over the years, and sometimes wonder if I should settle for a signature look already. Where to next?

Olen lyhythiuksinen nainen. Mitä sitten? / I am a woman with short hair. So what?

Leikkautin hiukset tosi lyhyiksi. Olen saanut kuulla asiasta pitkin päivää: "Ootko karannu työleiriltä?", kysyi työkaveri. "Luulin, että tänne on tullut töihin joku mies", sanoi asiakas. "On se hyvä, että olet naimisissa, ettei ala kulkea huhuja sun suuntautumisesta, heh heh", laukoi eräs. Lyhythiuksinen nainen on  kummajainen, jonka seksuaalista suuntautumista saa ruotia päin naamaa - vitsillä tietenkin. Eihän naisten tarvitse naiseuteensa kohdistuvia herjoja ja heittoja niin tosissaan ottaa, eihän. Hyvässä hengessä ja niin poispäin. 

Yritin kaivella tälle postaukselle jonkin sortin yhteiskunnallis-kulttuurillista viitekehystä. Luin Wikipediasta tekstejä pitkien hiusten merkityksestä, katselin leffastillejä Jeanne d'Arcin kärsimyksestä. Bongasin Coco Chanelin lausahduksen, jonka mukaan hiuksensa leikkaava nainen on muuttamassa elämäänsä. Sitten luin juttua, jossa oli referoitu sosiaalisessa mediassa levinnyttä kirjoitusta, jossa lyhythiuksisia naisia pidetään mielenvikaisina ja ehdotetaan holhottaviksi. Alkoi ärsyttää, tänään kuulemani kommentit, kaikki, ja ylipäätään lähiaikoina sosiaalisessa mediassa vellonut feminismin vastainen urpoilu. Minulla (ja monella muullakin naisella) on lyhyt hiukset. Meillä on lyhyiden hiusten lisäksi mielipiteitä. Se on kuulkaa voi voi.

I had my hair cut really short. All day today I've been listening to remarks about it. "Did you escape from a work camp?", asked a colleague. "Oh, I thought you had been replaced by some new guy," remarked a customer. "Well it's a good thing that you're married, so that people won't start talking about your... orientation, ha-ha," joked another. In normal circumstances I wouldn't have bat an eyelid, but waves of anti-feminist rants have been taking over Finnish social media in the last month or so. Women, apparently, take sexist jokes "too seriously", and yes, since I have no sense of humor, I didn't find it too funny that my gender, my sexual orientation and my marriage were brought to the table as material for cheap giggles. It's a haircut, after all, just a haircut (except that of course, it isn't).

Before I started to write this post, I looked for a sociological/cultural context, trying to find an intellectual framework for all of this. I read stuff on Wikipedia about the significance of long hair throughout history, and looked at movie stills from The Passion of Joan of Arc. At some point I came across a Coco Chanel quote, which states that "a woman who cuts her hair is about to change her life". Then I read a strange news story about some misogynist website that argues that women who have their hair cut short have mental problems and should be monitored by the authorities. Then I just got too pissed off. I, and many other women, have short hair. We have opinions too. And that's all I have to say.

Bzzzzz

Toissapäivänä seisoin kylpyhuoneen peilin edessä ja nyin ohimoilta ja niskasta aivan järkyttävän pitkäksi kasvanutta kuontaloani. Yritin vaihtaa jakausta, keksiä jotakin. Mutta ylikasvanut on ylikasvanut - luvassa on tästä lähtien vain karmeita hiuspäiviä. Olen hetkittäisessä mielenhäiriössä ajatellut kasvattaa hiukseni taas pitkiksi, mutta äh, oikeasti pelkkä ajatuskin ahdistaa. 

Nappasin kylppärin kaapin ylähyllyltä Chrisin hiustenleikkurin, katselin sitä hetken, nostelin ja laskeskelin millimetrisäädintä. Mietin Alien3:a, jossa Ripleyltä ajetaan hiukset sängelle, ja kohtausta elokuvassa Frida, jossa kuullessaan Diegon petturuudesta Salma Hayekin esittämä Frida leikkaa saksilla pitkät hiuksensa lyhyiksi. Vetelin hiusleikkuria hitaasti pitkin päätä, mutta töpseli oli irti seinästä. Alkoi jänistää. Koska olen kuun lopussa menossa siskonpojan lakkiaisiin Helsinkiin, avasin läppärin ja tarkistin, onko vakkarikampaajallani vapaita aikoja sille viikonlopulle. Ei ollut, ei ainuttakaan.  

Eilen kävimme Chrisin kanssa katsomassa Mad Max: Fury Road'in. Hengästyttävän erinomaista elokuvaa seuratessani en voinut olla ihailematta Charlize Theronin roolihahmon Furiosan upeita lyhyeksi ajeltuja hiuksia. 

The day before yesterday I stood in front of the bathroom mirror, tugging at my sideburns and overgrown neck hair. I tried changing my parting, tussling my hair, trying to come up with something. But there really is nothing to be done at this point - what's overgrown is overgrown, and what I have left are only bad hair days. Every now and then, in some strange, temporary moment of insanity, I've considered growing my hair out properly, but the thought is really nothing but agonizing.

I grabbed Chris' hair clippers from the shelf and thought about how Ripley's hair gets shaved off in Alien3, or how after Diego cheats on her, Salma Hayek's Frida, in the movie by the same name, cuts off her own hair. I adjusted the clippers' millimeter-scale, ran them against my scalp, but the clippers weren't plugged in. I chickened out, and got online to see if my regular hairdresser has any appointments available for when I go to Helsinki next, for the weekend of my nephew's graduation in the end of the month. There were no appointments.

Yesterday Chris and I saw Mad Max: Fury Road, which, by the way, was breath-takingly awesome. In it, Charlize Theron's character Furiosa has an awesome buzz cut.