Olen lyhythiuksinen nainen. Mitä sitten? / I am a woman with short hair. So what?

Leikkautin hiukset tosi lyhyiksi. Olen saanut kuulla asiasta pitkin päivää: "Ootko karannu työleiriltä?", kysyi työkaveri. "Luulin, että tänne on tullut töihin joku mies", sanoi asiakas. "On se hyvä, että olet naimisissa, ettei ala kulkea huhuja sun suuntautumisesta, heh heh", laukoi eräs. Lyhythiuksinen nainen on  kummajainen, jonka seksuaalista suuntautumista saa ruotia päin naamaa - vitsillä tietenkin. Eihän naisten tarvitse naiseuteensa kohdistuvia herjoja ja heittoja niin tosissaan ottaa, eihän. Hyvässä hengessä ja niin poispäin. 

Yritin kaivella tälle postaukselle jonkin sortin yhteiskunnallis-kulttuurillista viitekehystä. Luin Wikipediasta tekstejä pitkien hiusten merkityksestä, katselin leffastillejä Jeanne d'Arcin kärsimyksestä. Bongasin Coco Chanelin lausahduksen, jonka mukaan hiuksensa leikkaava nainen on muuttamassa elämäänsä. Sitten luin juttua, jossa oli referoitu sosiaalisessa mediassa levinnyttä kirjoitusta, jossa lyhythiuksisia naisia pidetään mielenvikaisina ja ehdotetaan holhottaviksi. Alkoi ärsyttää, tänään kuulemani kommentit, kaikki, ja ylipäätään lähiaikoina sosiaalisessa mediassa vellonut feminismin vastainen urpoilu. Minulla (ja monella muullakin naisella) on lyhyt hiukset. Meillä on lyhyiden hiusten lisäksi mielipiteitä. Se on kuulkaa voi voi.

I had my hair cut really short. All day today I've been listening to remarks about it. "Did you escape from a work camp?", asked a colleague. "Oh, I thought you had been replaced by some new guy," remarked a customer. "Well it's a good thing that you're married, so that people won't start talking about your... orientation, ha-ha," joked another. In normal circumstances I wouldn't have bat an eyelid, but waves of anti-feminist rants have been taking over Finnish social media in the last month or so. Women, apparently, take sexist jokes "too seriously", and yes, since I have no sense of humor, I didn't find it too funny that my gender, my sexual orientation and my marriage were brought to the table as material for cheap giggles. It's a haircut, after all, just a haircut (except that of course, it isn't).

Before I started to write this post, I looked for a sociological/cultural context, trying to find an intellectual framework for all of this. I read stuff on Wikipedia about the significance of long hair throughout history, and looked at movie stills from The Passion of Joan of Arc. At some point I came across a Coco Chanel quote, which states that "a woman who cuts her hair is about to change her life". Then I read a strange news story about some misogynist website that argues that women who have their hair cut short have mental problems and should be monitored by the authorities. Then I just got too pissed off. I, and many other women, have short hair. We have opinions too. And that's all I have to say.