Tyylikriisi / Style crisis

Siitä lähtien kun leikkautin hiukseni lyhyiksi, olen kärsinyt jonkin sortin tyyli-identiteettikriisistä. Uudet hiustyylit aiheuttavat minulle aina vähän hankaluuksia, mutta siili on ollut vaikeampi kuin mikään muu muutos tähän mennessä. Tykkään kyllä edelleen hiuksistani tosi lyhyinä (ovathan ne toki kasvaneet aika paljon viimeisen kuukauden aikana), mutta vaatepuolella niiden kanssa ei tunnu sopivan yhtään mikään.

Jo jonkin aikaa olen tiennyt, että minulla on kaksi erillistä tyyli-identiteettiä: on pikkuisen androgyyni, poikien vaatteilla leikkivä, ja sitten se romanttisempi, dramaattisempi, joka tykkää kimalluksesta ja printeistä. Project 333:n päätyttyä olen säilyttänyt vaatteitani siten, että yhdeltä puolelta vaatekaappia löytyvät miesten housuni, pellavaneuleeni ja simppelit kauluspaitani, ja toiselta aasialaisprintit, lurex, erikoiset leikkaukset ja pohjemittaiset vekkihameet. Aamuisin olen valkannut vaatteet jommalta kummalta puolelta, riippuen siitä, millainen fiilis sattuu olemaan, ja lisännyt matalat nauhakengät tai loaferit. Ja jottei homma menisi liian tylsäksi, joinain vähän erikoisempina päivinä olen miksaillut erityylisiä vaatteita, jos siltä on tuntunut. Systeemi on toiminut aika hyvin, hiustenleikkuuseen asti.

Superlyhyellä tukalla melkeinpä vaatteet kuin vaatteet tuntuvat vaikeilta. Androgyynit vaatteet hipovat jo vähän liiankin maskuliinista kokonaislookia ja romanttisemman, eklektisemmän puolen vaatteet näyttävät teatteripuvustukselta. Kaikista oudoimmalta näytän, kun olen yrittänyt rohkeasti yhdistellä eri tyylejä keskenään. Niinpä olen viimeiset viikot pukeutunut sinisiiin farkkuihin, valkoiseen, siniseen tai raidalliseen t-paitaan, loafereihin ja koska keli on ollut viileä, neuletakkiin. En oikein tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä, kun mikään ei tunnu oikealta...

I haven't posted any outfit photos since I had my hair cut super-short. I guess you could say changing one's haircut always leads to at least a couple of questions about one's style, but having a buzz-cut has certainly been the most challenging style dilemma I've had in some time. Don't get me wrong - I really like the haircut. It's just that a lot of my clothes seem somehow... wrong with it.

For some time now I've been able to pinpoint two style directions that I typically lean toward: the practical, a little androgynous (think Margaret Howell) and eccentric-meets-romantic (as exemplified by Dries Van Noten-type styles, or Japanese designers like Yamamoto). Since I unpacked my clothes from storage in the aftermath of Project 333 this spring, I've organized my wardrobe accordingly - on one side I have my men's trousers, linen knits and simple blouses, and on the other, calf-length dresses and skirts, shiny materials and Asia-inspired prints. The divide has worked beautifully - all I typically have to do to find an outfit I feel comfortable in is to figure out which direction appeals to me more on that day, and add brogues or loafers. Sometimes I've mixed and matched, if I've felt like it.

But something is a little different with the new haircut. The androgynous clothes make me look too boyish, and the eccentric-meets-romantic items almost look like a costume. I've tried mixing the two styles, but the results have been completely off. What a dilemma, and what a difference a simple haircut makes! My go-to outfit for the last three weeks has been a pair of blue jeans, a white, blue or stripy t-shirt, a pair of loafers, and since the weather has been rather chilly, a cotton cardigan. I'm not sure what's going on, and how to get out of the rut!