.jpg)
Onpa ollut taas kiireinen viikko. Duunihommien tuoksinassa olen ajatellut kaikenlaista: suvaitsevaisuutta, sananvapautta, irtiottoja, tyylejä, erilaisuutta, edelläkävijöitä. Olen lueskellut Lily-portaalissa käytäviä keskusteluja feminismistä ja yhteiskunnan ja yksilön välisestä suhteesta. Olen lukenut suurella kiinnostuksella uudehkoa Ruskeat tytöt-blogia, jossa kirjoitetaan avoimesti ja fiksusti rasismista, ihmisenä olemisesta ja toivosta. Näitä ajatuksia herättäviä blogitekstejä lukiessani olen havainnut seuraavani uutisia ja yhteiskunnallisia asioita aivan liian vähän, paljon vähemmän kuin ennen. Sen sijaan olen seurannut muotiviikkoja ja pohtinut trendisyklejä, mikä nyt ei ole ehkä kovinkaan sivistävää.
Männäviikolla olen päivitellyt omaa ajankäyttöäni. Pitäisi katsoa vähän vähemmän telkkaria. Pitäisi tapella väsymystä vastaan zombeilun sijaan ulkoilemalla, vaikka kylän raitti onkin niin mutainen, ettei sillä kannata lampsia kuin kahluusaappaissa. Pitäisi kuunnella enemmän sellaista musiikkia, joka sykähdyttää. Lukea uutisia. Tarttua hetkeen, tai jotain sinnepäin.
.jpg)
What a hectic week it's been, yet again. This week I read some interesting, thought-provoking Finnish blog posts about feminism, the relationship between society and the individual, and racism in Finland. (Sorry, the content is all in Finnish.) The posts have had me thinking about tolerance, freedom of speech, being different, social pioneers, and change. The upheaval in the Finnish blogosphere on the aforementioned topics has sort of made me realize that I don't keep up with current affairs like I used to. Instead, I keep up with fashion weeks and the silly recycling of old trends, for what that's worth (not a whole lot).
This past week I've also given some thought to the way I spend my free time. I have so little of it these days that I should watch less TV and spend more time outdoors. I should listen to empowering music that makes me happy, and follow the news more. Should seize the day, as they say.
.jpg)
Mä välillä pohdin kans, että seuraanko liian vähän yhteiskunnallisia asioita jne. En juurikaan lue uutisia, telkkaria en omista, ja ainoa sosiaalisen median kanava on mun sisäänpäinkääntynyt blogini, jota lukee ehkä pari muuta sisäänpäinkääntynyttä ;), ja muutama blogi jota luen itse (nekin on aika elämäntapahippiosastoa..). Toisaalta, en koe kuitenkaan että elämäni olisi lainkaan kapeaa. Luen paljon, seuraan kirjallisuusaiheisia juttuja, luen mm. filosofiaa ja runoutta, kolumneja. Mun mielestä on monenlaisia tapoja olla kiinni elämässä, enkä koe että on esim oikeanlaista tapaa seurata yhteiskunnallisia asioita/ilmiöitä tai maailman tapahtumia. On ehkä klisee todeta, että media myös antaa vääristynyttä kuvaa niistä, mutta mielestäni se on myös totta. On vaikea löytää esim sanomalehteä, jonka jutut olisivat "toimitettuja" tai poliittisesti riippumattomia ja silti kriittisesti asioita pohdiskelevia. Mitkä asiat ovat tärkeitä? Ja kenelle? Ruskeat tytöt -blogia olen seurannut mielenkiinnolla itsekin, ja kokenut sen erittäin virkistävänä. Elämäni pyörii ehkä pientä ympyrää, mutta silti, etenkin luovuttuani televisiosta olen huomannut tulleeni tietoisemmaksi omaa elämääni koskevista ilmiöistä ja "oikeista ihmisistä" - sen sijaan että ajatukseni täyttäisi jonkun toisen "valitsemat" asiat; ne joista minun "kuuluisi" olla kiinnostunut. Samoin loputon ahdistavien uutisten kuuleminen/pohtiminen saa helposti mielen apeaksi. Välillä mietin onko vaikkapa sota/nälänhätäuutisten aktiivinen seuraaminen vain länsimaisten hyvinvoivien ihmisten tapa vaikuttaa yhteiskunnallisesti valveutuneilta... Esim aikanaan tsunamin aikana oli mielestäni todella hämmentävää, kun jotkut seurasivat reaaliajassa katastrofialuiden tuhoutumista, tsekkasivat säännöllisesti vaikkapa montako suomalaista oli menehtynyt/kadoksissa. Silloin senkatainen uutisointi oli vielä aika harvinaista. Tää kuulostaa nyt ehkä tosi oudolta, etenkin kun en ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta koen helpommaksi "ajatella" niitä ihmisiä jotka kokevat elämässään kauhua tms, kuin lukea tai katsoa aiheesta tv-ohjelmia. Toki myös ajattelen toisella tapaa; yritän ymmärtää taustoja ilmiöiden takana, tai selvitellä miten vaikkapa jokin kriisi on saanut alkunsa. Usein vain informaatiota on valtavasti ja se on lisäksi ristiriitaista, niin että omasta pohdinnasta ei synny kuin lähinnä lisää kysymyksiä. Muotiviikkojen seuraaminen saattaa toki olla tosi pinnallisen kuuloista, mutta kaikki liittyy kaikkeen.. jokaiselta elämänalueelta löytyy tarttumapintaa ja heijastuksia siitä maailmasta missä elämme, voimme pohtia miksi juuri nyt turkis on trendi tms.. Tulipa pitkä ja jäsentymätön höpinä, mutta kenties pointti (?) tuli jotenkin rivien välistä... :).
ReplyDeleteNoniin, kommentoi sitten omaa kommenttiaan. Kävin vasta nyt kurkkimassa nuo sun ekat linkit. A-P-U-V-A. Sieltä löytyi syy siihen miksi keskustelen yhteiskunnallisista ilmiöistä itseni kanssa kotisohvalla/lapseni/läheisteni/rakkaideni kanssa. Tai miksi koen tärkeäksi ymmärtää vaikkapa filosofian peruskäsitteet tai omata perustiedot historiasta/yhteiskuntatieteistä/ihmisyydestä ja sen ilmiöistä. Lisäksi olen feministi. Ihminen. Nainen. Piste.
DeleteJoo, kyllä mä itsekin ajattelen aika samalla tavalla. Että valveutunut voi olla monella eri tavalla, että nykymedia on niin klikkikeskeistä, että olennaista on mahdotonta erottaa kaiken lööppisonnan joukosta. Että uutisten valtavirta on usein masentavaa tai sitten se koostuu milloin mistäkin 15 minuutin viraali-ilmiöstä, jolla ei ole mitään tekemistä minkään merkityksellisen kanssa.
DeleteOlinpa tuossa perjantai-iltana osana keskustelua, joka käsitteli nyky-Venäjän tilaa. Jostain selkärangasta tuli kyllä yli kymmenen vuoden takaiset kurssimateriaalit, kansainvälisen politiikan teoriat, mitkä lie, joiden avulla olin edes vähän mukana keskustelussa. Siinä sitten mietin, että nekään jutut ei enää kuulu ollenkaan mun repertuaariin, piti oikein pinnistellä että pysyin kärryillä... (ja mietin, että 10 vuoden takainen minä olisi vähän ehkä hävennyt). Se olennaisin asia ehkä on, että sen mun ruostuneen ja osittain kadonneen "sivistyksen" tilalle ei ole oikeastaan tullut mitään tilalle. Ja tästä sitten tuli sellainen fiilis, että olen vähän kuin pseudo-intellektuelli, korkeasti kouluttautunut tyyppi, joka ei sitten kumminkaan enää tiedä mistään mitään. Tuli vähän sellainen "keisarin uudet vaatteet"-olo. Puhun aika sujuvasti Pariisin muotiviikkoa tai American Horror Storya, mutta jos joutuisin keskustelemaan asioista, joista mun kaiken logiikan mukaan pitäisi tietää jotain, olisin varmaan aika pulassa. Ei nyt niin, että tämä olisi mitenkään kamalan vakavaa, mutta olisi ihan hyvä meikäläisenkin välillä haastaa ajukoppaansa vähän enemmän, kun siellä kumminkin on jotain harmaita älynystyröitä, jotka tykkää siitä, että joutuvat töihin. :)
Ditto on rethinking how I spend my time! On all counts.
ReplyDelete