Hain tänään kellarista pelargonit, ja huhhuijaa, mikä näky siellä odottikaan. Kaikki kahdeksan ruukullista puskivat hurjan pitkiä versoja, kahdessa oli jopa kukkia. Kaikki pelargonini siis selvisivät talvettamisesta. Koska en ole koskaan ennen talvettanut pelargoneja, päädyin googlailemaan leikkausohjeita, katselemaan YouTubesta opetusvideoita ja muistelemaan naapurin Sirkalta pari viikkoa sitten saamiani neuvoja. Päädyin noudattamaan viimeiseksi mainittuja, koska ne olivat kaikista selkeimmät: "Senkus vaan leikkaat, ja leikkaat kunnolla, kasvi joko kasvaa tai kuoloo". Ja niin minä leikkasin, vähän sieltä, vähän täältä, lopuksi paljon joka kohdasta.
Näin on puutarhakausi korkattu. Lueskelin aamiaisella viime viikolla postissa saapunutta taimikuvastoa. Tekisi mieli tilata liljoja ('Chocolate Canary' on upea), loistotädykkeitä ('Crater Lake Blue') ja siperianpallo-ohdakkeita. Puoliakaan en muista viime syksyn viimeisistä puutarhoinneista; minulla ei ole hajuakaan, mitä perennoja jaoin tai minne mitäkin istutin. No, onnellisia yllätyksiä sitten, parin kuukauden päästä.
I got my pelargoniums out of the basement, finally. And what a sight it was: all eight of them were sprouting like mad, two of them were pushing flowers, the crazy buggers. In a nutshell: they all survived the winter. This has been my first time overwintering pelargoniums, so I had no idea what to do. I googled cutting instructions, watched some YouTube videos, and tried to remember what our neighborhood's gardening wizard Sirkka had told me a few weeks back. I went with Sirkka's advice, because it was the simplest: "Just cut them. Cut them, cut them all over. A plant either lives or dies." So I started cutting: a snip here, a snip there, and then a lot of snips everywhere.
And here we are: the gardening season has begun. At breakfast I browsed through a plant catalog that had arrived in the mail earlier this week and developed a small obsession with ordering speedwells, lilies ('Chocolate Canary' looks awesome) and globe thistles. I can't remember half of the perennials I divided and/or planted last fall. Well, there will be plenty of happy surprises, I am sure, in a few months time.
No comments:
Post a Comment