Kävin Helsingissä. Ajattelin etukäteen postaavani sieltä, mutten jaksanut, ehtinyt, halunnut. Nautiskelin siskon seurasta, luuhasin Fidoissa ja Uffeissa, tapasin ihanan Puskinia rakastavan Raisan, söin sushia ja kiinalaista ruokaa ja kävin St. Vincentin keikalla. Olipa mukava visiitti, vaikka St. Vincentin keikka tosin oli minulle valtava pettymys. Nähtävästi en ymmärrä loisteliaiden taideperformanssien päälle. Riutuneen näköinen Annie esiintyi minun silmissäni omituisesti ja sieluttomasti strobovalojen porautuessa silmämuniini. Musiikki kuulosti kivuliaalta. Mutta mitäpä minä mistään tietäisin.
Luettavanani on Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia. Löysin sen Vihreästä Planeetasta ja ostin sen siksi, että takakannessa lukee:
"Mutta niin tekevät kaikki naiset, näkevät unia niin kuin sinä, heidän sielunsa kulkee yöllä mustana kissana, hiipii kattoja pitkin, naukuu ikkunan alla ja tulee ikkunasta sisään, istuu vasemman rinnan päällä."
Hopeakorvikset ovat siskon kaupasta, Frida marinasta.
I took a trip to Helsinki. I was going to write up some posts from there, but I just didn't feel like it. I love my Helsinki visits, and this one was no exception. I enjoyed my sister's company, spent time at charity shops, met Raisa who loves Pushkin, ate sushi and Chinese food, and saw St. Vincent in concert. A great trip, but what a letdown St. Vincent was, for me anyway. Annie looked tired and worn out, performed bizarrely, soullessly, and the strobe lights hurt my eyes. The music sounded painful. But what do I know, it turns out that the critics loved the show as did most of the audience. I guess I don't understand performance art.
I'm reading Marja-Liisa Vartio's 1960 novel about a frustrated housewife - it's called All women dream. The silver earrings are from my sister's shop, Frida marina.
No comments:
Post a Comment