Kotivaatteista, vielä / On what-to-wear-at-home-clothes, again

Vaikka taannoin julistinkin inhoavani marraskuuta, on siinä jotain hyvääkin: marraskuu on kotikuukausi. Vietän kenties kaikista eniten aikaa kotona juuri silloin, koska kaikkialla muualla on ihan liian pimeää. Ruoanlaitto, lukeminen ja sisustaminen kiinnostavat ehkä keskimääräistä enemmän, sen minkä nyt karkinsyömiseltä, telkkarilta ja nukkumiselta ehtii. 

Olen nyt melkeinpä kuukauden päivät satsannut kotipukeutumiseen vähän eri lailla. Päällä on ollut useimmiten edellisessä kotivaatepostauksessa vilahtanut kirjailtu kotitakki, jonka alle olen pukenut välillä silkkipuseron ja samettihousut tai vaihtoehtoisesti kevyen neuleen ja vekkihameen, tai paisley-kuvioiset pyjamahousut ja mustan t-paidan. Toinen kotitakkini on näissä kuvissa näkyvä kaunis, musta vintage-viskoositakki, jonka sain siskolta. Sen on joku omin käsin väkerrellyt, ja siinä on samanoloista ylellisyyttä kuin kirjaillussa kotitakissani, mutta yleisfiilis on kenties hieman hillitympi. (Tämän toisen kotitakin alle puen muutoin harvakseltaan käyttöön päässeen petroolinsinisen loimusamettimekon, joka on myöskin siskolta saatu.)

Kolmen - neljän viikon kokemuksella voin kertoa tämänsorttisen kotipukeutumisen vaikuttaneen mielialani lisäksi myös muihin kotielämän osa-alueisiin. Tekee kenties vähän normaalia enemmän mieli siivoilla, pitää kotia nättinä. Tekee mieli kattaa pöytä kauniimmilla astioilla kuin yleensä ja pedata sänky viehkeillä vuodevaatteilla. Ei, minusta ei ole tullut kotihengetärtä ja kotimme on edelleen vähän liiankin usein siivoton, mutta kotiin liittyvä mieliala on virittynyt erilaiseksi kuin yleensä. Kotiaika tuntuu arvokkaammalta. 

Koska uni on minulle yksi tärkeimmistä kotona olemiseen liityvistä asioista (kuulostaa ehkä hieman masentavalta, mutta totta se on!), aion pistää pohdintaan silkkipyjaman hankinnan. Jospa sitä tämän uneliaan marraskuun kunniaksi panostaisi seuraavaksi nukkumiseen... 

There is something good about November: it's that time of the year when nothing seems more important than staying at home as much as possible. It's too dark to do anything else or go anywhere, so things like cooking, cleaning and reading seem much more interesting to me than usual. (That is, as long as they don't take up too much time from sleeping, eating candy and watching TV...)

For about a month now I've been trying to put a little bit more effort into looking nice at home. My go-to piece of clothing has been the embroidered robe from the previous what-to-wear-at-home post, and I've been teaming it up with a silk blouse and velvet trousers, or a light knit and a pleated skirt, or my paisley-printed pyjama pants and a plain t-shirt. My other go-to home item is this black viscose jacket-thing that my sister got for me. It's beautifully hand-made, and it has a similar vibe of elegance as my embroidered home coat, but perhaps this one isn't so in-your-face extravagant. I wear my viscose jacket with a petrol blue crushed velvet dress that I really like but hardly ever wear.

What one wears at home does make a difference in one's mood. Wearing nice things at home has a trickle-down effect, too: you start to look at your home differently, you perhaps feel like keeping the house tidier than usual, you feel the need to lay the table with nice porcelain instead of the same old everyday boring plates and cups. I am not much of a home maker, so our house still tends to be on the messier side of order, but I think it's the atmosphere that counts. Home feels more precious somehow. 

Sleeping is one of my favorite things to do at home in November (yikes, how lame does that sound..?), so the next item on my home-wear check list is finding nicer clothes to sleep in. A silk pyjama, perhaps?