Pahoittelut hiljaiselosta. Olen tehnyt taas liikaa töitä enkä ole ehtinyt/jaksanut ajatella oikein mitään. Vapaina, sateettomina hetkinä olen livahtanut pihamaalle, kuopsutellut perennapenkkejä ja kylvänyt pinaatinsiemeniä. Kun töissä ottaa voimille ja mieli on stressaantunut, mikään ei paranna oloa niin kuin käsien tunkeminen multaan. Puutarhahommissa en ajattele mitään, olen vain hiljaa.
Aitan pöntössä asuvilla kottaraisilla on monta poikasta. Ne melskaavat ja mekastavat pöntössä kaiken päivää. Kun ilta viilenee, emo istuu vanhalla puhelinlangalla ja huoahtaa hetkisen.
Sorry that the blog has been so quiet. I've worked too much and I've been too tired to blog. When I've had a moment or two to myself, I've gone out to the garden to weed my perennial beds or sow spinach seeds. I don't know what it is about gardening, but it gets my mind off things better than anything else. There is just something about sticking one's hands into the dirt. When I'm gardening, I don't think about anything else. It's quite therapeutic.
Starlings have a nest in the birdhouse that's attached to our barn. The babies cackle in the nest all day long. When the sun sets, the mother starling sits on the telephone wire, taking some time for herself.