Wednesday, April 20, 2016

Kuinka paljon on paljon? / How much is a lot?


Sade hakkasi ikkunaa puolen tunnin välein ja vaikka aurinko silloin tällöin näyttäytyikin, ulkona oli hyytävän kylmä. Koin pakottavaa tarvetta alkaa purkaa kevät- ja kesävaatelaatikoita, vaikka käytöstä pois siirtyville talvivaatteille ei ole varattuna mitään varastotilaa: vintin varasto on liian kostea ja kellarikomeron täyttävät äidin kirjat, jotka piti jo viime kuussa saada kuskattua muualle. Kiskoin säilytyslaatikoista esiin shortseja ja hameita, kahdet uimahousut, silkkipuseroita, kevyitä pellavaneuleita, pari Vuokon läpikuultavaksi kulunutta mekkoa, kesätakit ja paljon muuta. Kesävaatteet ovat ihania ja minulla on niitä(kin) ihan liikaa.  

Kuten tässä jokunen tovi sitten kirjoittelin, olen joutunut vaatepaljouteni kanssa selkä seinää vasten. Isossa talossa ei ollut niin justiinsa - vaatepaljous oli hieman näennäistä, koska aina löytyi joku nurkka, jonne sain ylimääräisen säilytyslaatikon tungettua. Vaikka päälläni seisoisin, vaatesäilytystilani on nyt rajallinen. Tänään sain aikaiseksi säkitettyä vaatekeräyslaatikkoon menevää kampetta: joukossa oli käyttökelpoisia t-paitoja, ihan kohtuusiistejä neuleita joihin minulla ei ole sen kummempaa tunnesidettä, ulkoiluhousut ja parit farkut, jotka eivät istu. Pakkasin ison ikeakassillisen (ja vähän yli) sellaisia vermeitä, joista osan vienen Frida marinan myyntitilille ja osan jonnekin kirppikselle. Kolmanteen säkkiin sulloin pois silmistä vaatteita, jotka minun on käytävä läpi myöhemmin. Aivot eivät jaksaneet yhdellä istumalla enempää. Karsimiskriteerinä käytin fiilispohjaa: jos vaate ei innosta tai sykähdytä, se saa lähteä.

Edelleen sama vanha laulu: onpas mulla paljon vaatteita. Niitä on nähtävästi liian paljon, koska ne eivät mahdu minnekään. Missäköhän kulkee se raja, että vaatemääräni tuntuisi vähemmältä kuin liian paljolta? Onko se joku lukumäärä? Sekö, että näen yhdellä kertaa kaikki omistamani vaatteet, vai se, että pystyn kertaheitolla luettelemaan ulkoa jokaisen vaatteeni? Ehkä kuitenkin se, etten tuskastu säilömisongelmiini, vaan että jokaiselle vaatteelle löytyy fiksu paikka? Näistä vaihtoehdoista veikkaan viimeksi mainittua, ainakin siitä nyt lähdetään.

- - -

One minute it was raining, the next, the sun came out. It was a weird freezing day, so what better time to start unpacking one's spring and summer clothes from storage? As I began to shift through stuff - shorts and skirts, silk blouses, swimming trunks, summer dresses - I realized that I don't really have anywhere to store my winter clothes. Our storage space in the attic is too humid and the one in the basement is full of my mother's books that she was supposed to transport elsewhere two months ago. Oh well.

Like I wrote some time ago, my back is finally against the wall when it comes to the amount of clothes I own. When we lived in a big house in the countryside, we could always find space where to dump an extra storage container. But now, no matter what I do, there just isn't enough space for everything. That's just the way it is. Today I managed to bag some clothes to donate (a bunch of t-shirts, some sweaters, jeans, outdoorsy pants, what have you), and I also put together some things that I might sell at a flea market or my sister's second hand store. I have a third pile, too: clothes that I will have to go through another time. My brain just stopped working at one point, I couldn't process any more clothes in one go, and I'll have to get back to it later. In case anyone is wondering, my culling method of choice is gut feeling: if something doesn't produce a feeling in me, it will have to go.

You've heard this so many times you must have lost count already - I know I have: oh boy, I have too many clothes. There are too many because I can't fit them anywhere. I wonder what it would be like to not have too many clothes: is it when you reach a certain number of clothes? Is it when you can see all of your clothes in one space, everything at once? Is it when you can remember all of your clothes on the spot? Or maybe it's when every piece of clothing has its space? I'll start with the latter, for now anyway - I don't really have a choice... 

8 comments:

  1. Mun mielestäni kaikki on suhteellista ja sen suhteen määrittelee ainakin meillä tila ja aika. Kun tilaa oli vähän, mulla oli viisi vaatekertaa. Nyt, kun sitä on enemmän, mulla on kaksi vaatekokoa säilössä, sillä painoni vaihtelee vuodessa ehkä 7 kiloa kiireen mukaan. Säilytän lisäksi esimerkiksi kolme vaatekokoa liian pientä häämekkoani ja ylioppilaspukuani (joita voisi ihan hyvin pitää edelleen juhla-asuina, jos mahtuisivat päälleni), sillä niitä on kiva hypistelllä ja fiilistellä menneisyyttä. Jos olisi puolestaan aikaa, karsisin käyttövaatteeni taas lähelle sitä viittä vaatekertaa, joka on ihan huippua - mutta siihen pääseminen vaatii pohdintaa ja etsintää, joten viisi on liian vähän ilman ylenpalttista aikaa.

    Numerot ovat suhteellisia, ahdistus ja tilan puute eivät. Ainakaan meillä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, juurikin näin! Kyllä se taitaa niin olla, että tilasta tässä on meilläkin kysymys. Jokaisen mahdollisen mittapuun mukaan yhdellä on aina enemmän vaatteita kuin toisella. Absoluuttisista numeroista on vaikea saada mitään konkreettista ohjenuoraa. Tila (ja sen puute) taas ovat _erittäin_ konkreettisia. Jos ei mahdu, ei mahdu! :)

      Delete
  2. I think it must be some balance between space, need and ability to manage the number. I feel like this is an ongoing thing for everyone and to think we'll ever have it solved is possibly folly. (That's what I'm telling myself anyway!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Indeed. For me, this is honestly the first time when I actually don't have enough space for everything. Never had to consider a situation before where there just isn't extra space somewhere...

      Delete
  3. Kirppisvaatteet on mun rakas harrastus. Kaunis vaate tuo itselleni iloa päivään ja lisäksi levitän 2nd hand- vaatteen ilosanomaa myös blogissani. =) Siksipä annan kaappieni ihan rauhassa täyttyä. Välillä poden vaateähkyä ja tuskailen tilanpuutetta, ja silloin tyhjään käyttämättä jääneitä kirppikselle ja sukulaisille. Vielä ei ole tarvinnut ostaa lisää komerotilaa, vielä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, mä samaistun tuohon vaatteiden harrastamiseen. Olen usein tuskaillut "en tarvitse näin paljoa"-, "vähemmälläkin pärjäisin"- ja "en edes ehdi käyttää näitä kaikkia tarpeeksi"-ajatusten kanssa, mutta nyt on tilan kanssa ihan eri tilanne. Voisin kai harkita jonkun vaatekaappijärjestelmän hankkimista (seinätilaa periaatteessa olisi), mutta tuntuu vaikealta oikeuttaa sellainen hankinta, kun meillä kuitenkin on jo pienehkö vaatehuone (jonne siis vaatteeni eivät mahdu)... :D

      Delete
  4. I think I reach my limit of too many clothes when I have to store them out of sight. I do have a big bin in the basement, where I store some clothes I don't wear but don't want to let go of because the fabric is amazing and I might reuse it or because I think I might fall back in love with those items. I also have a small tote in my wardrobe where I keep special-occasion clothes (a silk dress, a silk maxi skirt, wide leg silk palazzos, some blouses). Then I also store away clothes that are not in season. I generally like to wear most of my clothes all the time but there are things I put away, like linen for summer and wool for winter, for example. Wow, now I realize that I store a lot of stuff away. I might need to start culling! No!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oh, I know the feeling when you _think_ you're not storing all that much... but then you start thinking about it and a whole different picture emerges... ;) I think it's wise to store away the clothes that are not season-appropriate and I also like your idea of keeping special-occasion clothes separate.

      Delete