Lauantai / Saturday

Lauantaina ennen puoltapäivää minä ja Milla kävelimme Kaivopuiston rantaan. Meri, aurinko, kevät, kirpparointi, hyvä seura - mitäpä sitä muuta toivoo. Istuimme auringossa, söimme muurinpohjalettuja ja juttelimme sosiaalisesta mediasta, henkilöbrändeistä ja siitä, miten bloggaaminen on muuttunut niiltä ajoilta kun me vakoilimme toistemme asuja wardrobe_remixistä ja ajattelimme vilpittömästi, että blogimaailma tulee muuttamaan tavan, jolla naiset näkyvät. Bloggaaminen oli harrastus, tai keino löytää vaatteista kiinnostuneita kanssasisaria. Otimme itsestämme rakeisia kuvia peilin kautta, koska halusimme päättää itse, miltä vaatteista kiinnostuneet nuoret naiset oikeasti näyttivät: eivät muotilehtien sliipatuilta supermalleilta, vaan ihan tavallisilta naisilta, jotka pukeutuivat omalla tavallaan. Emme me pohtineet kahta kertaa, olimmeko muoti-, tyyli- vai lifestyle-bloggaajia. Ei sellaisia jakoja ollutkaan. Kirjoitimme vaatteista ja elämästä, ihan kaikesta.

Mietimme kuumeisesti, milloin muutos tapahtui. Milloin yhteistyöpostaukset blogeissa alkoivat yleistyä, milloin asukuvista tuli lavastettuja ja käsiteltyjä - jotain vain tapahtui jossain vaiheessa, lähes huomaamatta. Nyt on isoja kaupallisia blogeja ja pieniä tuntemattomia, eikä ehkä oikein mitään siinä välimaastossa. Yhteydet elävään elämään, jotka blogien alkuvuosina syntyivät ja kukoistivat, loistavat poissaolollaan. Ehkä me menneitä kaipailevat olemme dinosauruksia, jotka eivät sopeutuneet muutokseen, josta ei tullutkaan haaveittemme mukaista.

Mutta meri - palataan siihen. Jää oli Kaivopuiston rannoilta lähtenyt, tuuli puhalsi aika kipakasti. Ihan sama, oli meri ja aurinko. Ostin Kaivarin Kanuunasta 1980-luvun Kenzoa, joka taitaa olla vastaus kysymykseeni Aasia-inspiroituneesta pukeutumisesta ja sen oikeellisuudesta. Kävelimme Ursulan ohi, katselimme pienen hetken hyisessä vedessä kahlaavia pikkupoikia. Ohitimme Eteläsataman ja Kauppatorin, piipahdimme Sofiankadun antikvariaatissa (jonka edelleenkin miellän Hiltuseksi). Senaatintorin kulmalla, tuomiokirkon edessä, sanoimme heipat, pian nähdään. 

On Saturday before noon, Milla and I walked to Kaivopuisto for some spring, sun, sea and fleamarketing. We had crepes with jam and whipped cream and talked about social media, people- branding and how dramatically blogging has changed from the days of wardrobe_remix, where we used to spy on each other's daily outfits and felt like blogging was going to change the way women were portrayed, forever. We reminisced on the days when blogging was a hobby, a way to meet and connect with like-minded girls. Back then, we took grainy pictures of ourselves and posted them online in order to control the way us women were shown - not as fancy supermodels on the pages of fashion magazines, but as women who wore what they wore because they wanted to wear it. We never thought twice about labeling ourselves as fashion, style, or lifestyle bloggers. Those divisions didn't exist back then. We wrote about clothes and life, about everything.

We tried to figure out when the change occurred. When did blog posts start to include sponsored content, when did outfit photos become photoshopped, or staged? It all happened so quickly, without us really taking note. What exists now are fancy commercial blogs, small unknown ones, and what feels like nothing in between. The connections to something real, something tangible, seem to be gone. I guess we just never got the type of revolution we were hoping for.

But the sea, the sea. Let's get back to that. Ice has withdrawn from the shores of Kaivopuisto, the wind felt chilly. The sea and the sun, that's all. At Kaivarin Kanuuna, I bought 1980s vintage Kenzo, which may be the answer to my questions regarding Asian-inspired dressing. Milla and I walked past Café Ursula and watched as spring-crazed little boys took off their shoes and dipped their feet in the ice cold water. We passed the Southern harbor and the big marketplace with its bright orange stalls and what looked like a thousand people. After a few minutes at a second hand bookshop, we said our bye-byes, see you soons, at Senate Square, right there, under the might of a pale white beauty known as the Helsinki Cathedral.