Olen tällä erää töissä suurehkossa tavaratalossa, jossa myyn ns. mainstream-vaatteita. Joukossa on valvotuissa tehdasolosuhteissa korkealaatuisesta luomupuuvillasta ja hampusta valmistettuja vaatteita, joita voin hyvällä omatunnolla kaupata, mutta myös surkeasti ommeltuja viskoosiriepuja, joiden myyminen ei ole minulle aina helppoa. (Minusta rimpulaviskoosista on tullut uusi polyesteri: halpa materiaali, jota tungetaan jokaiseen puseroon, ja sitä on helppo myydä "melkein-luonnonkuituna". Halpavaatteiden viskoosin kestävyys on kuitenkin ihan surkea.) Vaatteiden myyminen ylipäätään ei ole aina ihan helppoa kulutuskriittiselle. Ihmisten on kuitenkin pukeuduttava jokapäiväistä elämää varten ja vaateostoksia on tehtävä - jotkut tekevät niitä usein, jotkut todella harvoin. Minun tehtäväni on auttaa.
Koska vaatteiden myyminen on tavaratalossa asiakaspalvelutyötä, on minun aina kuunneltava asiakasta. Jos asiakkaalle on tärkeintä vaatteen halpa hinta ostohetkellä, en voi pakottaa asiakasta ostamaan kaksisataa euroa maksavaa kauniisti ommeltua, luomupuuvillaista mekkoa. Jos asiakas ei ajattele vaateostostaan sijoituksena eikä pohdiskele tulevaisuuden käyttökertoja, hän valitsee mielummin kolmenkympin halpahuitulan, jossa saumat alkavat kiertää ensimmäisen pesun jälkeen (jos ne nyt sattuvat olemaan suorat edes ostohetkellä). Siihen en voi vaikuttaa. Vastaan kuitenkin aina rehellisesti, kun asiakas kysyy, miten vaate käyttäytyy pesussa. Vastaan rehellisesti, kun minulta kysytään, onko vaate hyvälaatuinen, kestääkö se aikaa, jne. Kerron materiaaleista ja laadusta sen minkä suinkin osaan. Se on minusta hyvää asiakaspalvelua, etenkin halpavaatteiden aikakaudella, jona käsitykset vaatteiden arvosta, käyttöiästä ja huoltamisesta ovat monelle kuluttajalle täysin hämärtyneet. Vaikka minusta itsestäni tuntuu siltä, että vaatteiden laadusta puhutaan juuri nyt erityisen paljon, en juurikaan näe työssäni asiakkaita, jotka venyttäisivät puseron kangasta tai hinkkaisivat neulosta selvittääkseen, minkälaatuisesta materiaalista on kyse. Ehkä on niin, että me laadukkaiden vaatteiden ja eettisemmän kuluttamisen ritarit olemme edelleenkin valitettavan pieni vähemmistö laatutiedottomien massojen joukossa.
Usein ajatellaan, että vaatteiden arvottaminen ja hyvien vaatteiden tunnistaminen on etenkin nuorelle ikäpolvelle vaikeaa. Kohtaan työssäni paljon myös seniorikuluttajia, jotka eivät kykene ymmärtämään viidenkympin ja kahdensadanviidenkympin untuvatakin eroa, vaikka näyttäisin kädestä pitäen eroavaisuudet työn laadussa, materiaalissa ja yksityiskohdissa. He päätyvät usein selostuksistani huolimatta halvempaan vaihtoehtoon. Nuoremmat asiakkaat sen sijaan tuntuvat punnitsevan ostoksiaan hyvinkin tarkasti. He kyselevät minulta vaatteiden laatuun ja huoltamiseen liittyviä kysymyksiä huomattavasti useammin kuin keski-ikäiset ja sitä vanhemmat asiakkaat. Se on minusta lupaava asia - ehkä meitä laadukkaiden vaatteiden ritareita on enemmän tulevaisuudessa.
---
I work for a department store these days, and sell what I'd call mainstream clothes. We have some ethically produced, organic cotton & hemp clothes, but also cheaply manufactured viscose tops that I would personally never, ever buy or wear. (Side note: in my opinion, cheap viscose has become new polyester: an affordable material that manufacturers use in everything. The sales argument is that hey, it's not polyester, it's almost a natural material - but the cheap kind just doesn't last worth a damn and shrinks in the wash.) It's not always easy to sell clothes when one is critical of consumerism and the quality of clothes these days, but everyone has to get dressed for their daily lives. People have to buy clothes - some do it more often than others. My job is to help in the process.
Working in a department store means that my job always starts with what the customer wants or needs. If the customer doesn't want to consider the consequences of buying a cheaply made top instead a nicely manufactured one that would last for years, I can't twist their arm. Sometimes, in fact quite often, price is what matters most to a customer. I have to respect that. But when a customer asks me if the quality is okay, or how a particular material behaves in the wash, I have to be honest. I will not beat around the bush. I talk about material, workmanship and details the best I can. I think that's good customer service. On my watch, a customer can't complain that I didn't warn them that the seams will eventually start twisting and turning on a viscose top that costs 19,95. Not all customers appreciate my honesty, but most of them do. There is a lot of talk these days about people becoming more aware of materials and quality in clothes, but my experience is that it's just a drop in a bucket. Quality-aware customers and crusaders for better-made fashion like myself are a small minority in the midst of vast, unaware masses.
I've often stumbled upon people thinking that it's the younger consumers who know nothing about clothes - the materials, how to mend or maintain them. I've noticed that a large portion of senior consumers are even worse: just last week I spent half an hour trying to explain to an older customer what the differences were between a down jacket that cost 50 euros and one that cost 250 euros. I pointed out the material, the details, the workmanship, but the facts just didn't register. Younger customers, however, seem to be more aware of what goes into buying a good piece of clothing. They ask about washing instructions, materials, even labor conditions of particular brands. I find that encouraging. Perhaps our small quality-questing crusaders are gaining ground after all.
Working in a department store means that my job always starts with what the customer wants or needs. If the customer doesn't want to consider the consequences of buying a cheaply made top instead a nicely manufactured one that would last for years, I can't twist their arm. Sometimes, in fact quite often, price is what matters most to a customer. I have to respect that. But when a customer asks me if the quality is okay, or how a particular material behaves in the wash, I have to be honest. I will not beat around the bush. I talk about material, workmanship and details the best I can. I think that's good customer service. On my watch, a customer can't complain that I didn't warn them that the seams will eventually start twisting and turning on a viscose top that costs 19,95. Not all customers appreciate my honesty, but most of them do. There is a lot of talk these days about people becoming more aware of materials and quality in clothes, but my experience is that it's just a drop in a bucket. Quality-aware customers and crusaders for better-made fashion like myself are a small minority in the midst of vast, unaware masses.
I've often stumbled upon people thinking that it's the younger consumers who know nothing about clothes - the materials, how to mend or maintain them. I've noticed that a large portion of senior consumers are even worse: just last week I spent half an hour trying to explain to an older customer what the differences were between a down jacket that cost 50 euros and one that cost 250 euros. I pointed out the material, the details, the workmanship, but the facts just didn't register. Younger customers, however, seem to be more aware of what goes into buying a good piece of clothing. They ask about washing instructions, materials, even labor conditions of particular brands. I find that encouraging. Perhaps our small quality-questing crusaders are gaining ground after all.
Ihanaa, että nyt jossain Hgin vaatekaupassa on myyjä, joka ainakin salaisesti ajattelee asiakkaan parasta laatuasiassa! Hyvät, asioista perillä olevat myyjät ovat aarteita, joiden arvoa ei yleensä ymmärretä.
ReplyDeleteJoo, yritys on kova. Ilahdun sanoinkuvaamattomasti joka kerta, kun asiakas päättää olla ostamatta halpaa viskoosisekoiteneuletakkia ja valitseekin villa-silkkisen, joka maksaa paljon enemmän, mutta taatusti kestää käytössä kauemmin. :)
Delete