Kävin Helsingissä työhaastattelussa. Saavuin torstai-iltana, oli jo pimeää. Siskon luona odotti ruoka, hyvä seura ja ruusunmarjatee. Perjantaina haastattelu meni kai ihan hyvin, lopputulos jää nähtäväksi. Haastattelusta poistuessani minun piti saada kävellä, hengitellä kylmää talvi-ilmaa. Kävelin nopeammin kuin yleensä, karistellen loppuja hermostuksia kropasta ja mielestä. Kävelin ylös Korkeavuorenkatua, ohittelin lumeen peittyneitä autoja yksi toisensa jälkeen. Päädyin Kaivopuiston rantaan, katselin vähän aikaa horisonttiin ja kävin sitten Kaivarin kanuunassa, josta ostin indonesialaisen kaulakorun ja egyptiläisen rukousnauhan. (Kyllä, olen kiusallisen tietoinen siitä, että ihan hiljattain mainitsin ostavani ihan liikaa koruja.) Paluumatkalla piipahdin Akateemisessa niinkuin aina, kuuntelin ihmisvirtaa, nautin ympärilläni tapahtuvasta jatkuvasta liikkeestä.
Lauantaina aamupäivällä Karhupuisto oli hiljainen ja pakkanen hitusen kovempi. Kävelin kirkkaassa auringonpaisteessa, joka ei tähän aikaan vuodesta lämmitä lainkaan. Mutta minullapa oli kelsiturkki ja muhkea myssy, villasukkahousut ja sydämessä palo. Olin aiemmin saanut viestin, jossa kysyttiin, mitä minä otan mukaan tästä hetkestä. Nyt tiesin: otan mukaan koko kaupungin ja tietoisuuden tulevasta, jossa minä olen osa tätä rytmiä - jos en huomenna, niin pian.
I took the train to Helsinki for a job interview, arriving late Thursday night. A plate of food, a pot of rosehip tea and some excellent company waited for me at my sister's. Friday's interview went okay, I think - the end result remains to be seen though. After the interview I needed to shake off my nerves, so I walked and walked in the cold January weather, snow crunching under my feet as I passed car after car buried in snow by the sidewalk. I ended up in Kaivopuisto by the sea, gazed at the horizon for a little, and went to a flea market where I bought an Indonesian necklace and Egyptian prayer beads. (Yes, I am painfully aware of the fact that I just admitted to having bought more jewelry, once again.) I stopped by at Akateeminen, my favorite Helsinki book store, as I always do, and I enjoyed the buzz of people around me, as I always do, too.
On Saturday early afternoon, Bear Park in Kallio was quiet and the breeze felt colder than the day before. Sunlight doesn't feel warm this time of year, but it didn't matter: I wore my shearling coat, a chunky hat, wool tights and a burning desire for life in my heart. Earlier during my trip I had received a text message: "what are you taking with you from this very moment?" I knew the answer now: I would take the city, all of it, and the awareness of the fact that I would be a part of this once again - if not tomorrow, then soon.
<3
ReplyDelete