Kuten taannoisessa postauksessa lupailin, tässä todistusaineistoa siitä, mitä tyylikriisi ihmiselle tekee. Sitä tulee kokeiltua vähän kaikenlaista silläkin uhalla, että on joskus (ehkä) vannonut, ettei koskaan pue mekkoa housujen päälle.
Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Törmäsin kesäkuun Trendiä lukiessani taiteilija Jenni Hiltusen näkemyksiin muutoksen tärkeydestä. Jenni on vanha työkaverini, jolla on upean esteettisen silmän lisäksi myös paljon viisasta sanottavaa, kuten tämä: "Ihmiset kulkevat turvallisia reittejä. Olen itsekin helposti sellainen. Muutos voi ahdistaa, koska siihen ei ole valmista toimintamallia. Uuteen hyppääminen on kuitenkin hyvästä. Kun pysyy liikkeessä, ajattelu, elämä ja työskentely kehittyvät." Jenni kritisoi Trendin jutussa nykyisin vallalla olevaa painetta löytää oma tyyli ja pysytellä siinä. Paine näkyy esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, luovan alan ammateissa ja pukeutumisessa.
Yllätin itseni nyökyttelemästä Jennin ajatuksille. Vaikka oman tyylin ja omien tapojen identifioinnissa ja tietoisessa juurruttamisessa on jotain kovin houkuttelevaa, ehkä vapauttavaakin, ei se juurikaan ruoki luovuutta tai rohkeutta. Kun aikansa tarttuu vain tutuksi tehtyyn ja turvalliseen, voi tarpeellisten irtiottojen ja muutoksen kohtaaminen tulla aina vain vaikeammaksi. Oman tyylin ja jämähtämisen välillä on hienoinen, mutta kriittisen tärkeä ero.
- -
This is what happens when one struggles through a style crisis: one may just try something completely different, even if one may have sworn in the past to never wear a dress over trousers.
I guess there's a fair bit of truth to "never say never". While reading the June issue of Trendi (a Finnish fashion magazine), I came across an article about Jenni Hiltunen, who's an artist and a friend of mine from a previous job. Jenni has a great eye for anything aesthetic, but she's also a very wise woman. "People tend to choose safety. I do it myself. Change is scary, because you don't have a ready framework for it. Trying out something new is good for you, though. When you're on the move, your way of thinking, your life and the quality of your work develop." Jenni points out that there's an awful lot of pressure in the social media, in creative professions and in the way people dress to find our signature styles and to stick to it, and it might not be as good of a thing as we're led to believe.
I found myself nodding to Jenni's thoughts. As tempting as it sometimes is to consciously look for and pin down our signature styles, it might not do a whole lot for our creativity. When you keep choosing something that's safe, tried and tested, it might become more and more difficult to make a change, even if you need one. There's a slight but crucial difference between one's own style and getting stuck in a rut.
Vanha housujen ja mekkojen yhdistelijä komppaa! (Tosin en aio palata siihen ysärihirvitystyyliin jonka joskus koin omakseni...;) ), toi sun on paljon parempi, tykkään. Mua on kummasti alkanu viehättää muistatkos sellainen jota joskus muinoin harrastin, eli huivi lanteille sidottuna, yleensä joku ruusu-venäläinen sellainen... Että pitääpä ehkä kokeilla miltä se tuntuis piiitkästä aikaa. Muutos on hyvä, ja välillä myös paluu johonkin vanhaan tuttuun voi kenties toimia sellaisena.
ReplyDeleteNiinpä! Ja joo, muistan huivisysteemin. Hassua, että mainitsit asian, koska mäkin olen vähän kokeillut sitä tässä viime aikoina. Vielä en ole lähtenyt kotoa huivi lanteilla, mutta kokeiltu on... :)
Delete