Synkronoidut kalkkunat / Synchronized turkeys

Minä kutsun kalkkunoiksi kissoja, jotka tunkevat samanaikaisesti tassunsa ja häntänsä alleen ja pörhistävät itsensä. Illusia ja Audrey synkronoivat kalkkuna-asentonsa esimerkillisesti.  

- - -

When cats get all fluffy and tuck in their paws and tail, they remind me of turkeys. Illusia and Audrey synchronize their turkey-positions in an exemplary manner.

Uusi pusero / New blouse

Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi uuden puseron. Se on ensimmäinen uusi uusi vaate, jonka olen ostanut sitten viime kesän. Uusien vaatteiden ostolakon piti kestää kokonaisen vuoden, mutta minä kitkuttelin heinäkuulta helmikuun lopulle, mikä tietysti on ihan suht hyvä suoritus sekin. Olisin kai aika helposti voinut jatkaa haastetta ja jättää puseron ostamatta, mutten halunnut. 

En oikeastaan tiedä, mikä oma statukseni liittyen Project 333-haasteeseen on tällä hetkellä. Vaatelaatikot ovat vieläkin vintillä, mutta muutamia yksittäisiä vaatteita olen varastosta hakenut 33 "luvallisen" vaatteen joukkoon tuntematta siitä sen kummempaa syyllisyyttä. Mitä Project 333:n kieroutunutta versiota nyt suoritankaan (Project 403? kuka tietää), olen huomannut suhtautuvani vaatteisiini vähän eri tavalla. Pidän niistä parempaa huolta, ja tunnistan helpommin, mikä toimii ja mikä ei. Olen myös huomannut, että minulta puuttuu yläosia. Minulla on monta erinomaista, hyvin istuvaa hametta ja tosi hyviä housuja, mutta suuri osa yläosistani on väärän värisiä, väärän tyylisiä, epäkäytännöllisiä tai vähän liiankin käytännöllisiä. Viimeisin tarkoittaa sitä, että luuhaan samoissa yläosissa kaiken aikaa. Eikä siinä mitään, kenties pärjäisin lopun elämäni parin harmaan neuleen kanssa, mutta 1) en taida haluta, ja 2) harmaat neuleeni alkavat vedellä viimeisiään ja ne ansaitsevat lisää käyttöikää. Ei minulla ole aikomustakaan alkaa rohmuta hulluna uusia yläosia, mutta muutaman aion ajatuksella ostaa. Ne väärän väriset, väärän tyyliset ja epäkäytännölliset yläosani löytänevät uuden kodin jostain, ja tilalle valitsen huolella vähemmän mutta parempia, kaveriksi niille harmaille neuleilleni. Pohdiskelin tämän puseron ostamista useamman viikon, punnitsin väriä, materiaalia, tyyliä. Loppujen lopuksi päätin antaa mennä. Eikä kaduta, se on täydellinen.

I bought myself a new blouse for my birthday. I haven't bought new new clothes since July last year, and although the challenge to not buy new new clothes was supposed to last an entire year, I caved in, and surprisingly, I am not feeling bad about it at all. 

I am not entirely sure what my status is regarding Project 333 at the moment. Most of my clothes are still in boxes in the attic, but I've picked and chosen a few more items to wear over the last couple of weeks without feeling guilty. I guess I'm trying to not over-think it. Whatever strange version of Project 333 (Project 403? I don't know) I've taken upon myself, I've noticed a few things: I take better care of my clothes now, and have a better sense of when something works and when it doesn't. Another thing I've noticed: I have plenty of awesome, well-fitting skirts and trousers, but I have very few tops I actually wear. I own many tops, blouses and sweaters, but most of them are the wrong color, the wrong style or just unpractical. Some are almost too practical: I wear the same few tops all the time. I could possibly get through life with a handful of gray sweaters without any trouble, but 1) I don't really want to, and 2) a lot of my go-to sweaters are on the brink of falling apart. I think I'd rather get rid of the multitude of tops I never wear and buy a handful of nice ones to go with my gray sweaters, to extend their life span a little. I thought about whether or not to buy this particular blouse for almost three weeks: I considered color, wearability, material, style... and when it got too nerve-wrecking to go back to the site to see if the blouse was still available in my size, I finally pulled the trigger. I'm glad I did.

Siskot / Sisters

Lyric ja Audrey ovat samasta pentueesta, kuten myös puolitoista vuotta sitten kissojen taivaaseen muuttanut Willow. Siskosten luonteet ovat aina poikenneet toisistaan dramaattisesti. Lyric sai geenilotossa ulkonäön, Audrey älyn ja Willow hyvän sydämen. 

Upean kaunis Lyric on ihan pöhkö ja outo kissa, joka luulee kaikkien aina jahtaavan sitä, ja joka hädin tuskin tietää oman nimensä. Audrey on taas vähän liiankin fiksu: se avaa ovia, käskee meitä illalla nukkumaan ja kertoo minulle äänekkäästi kuulumisiaan kun tulen töistä kotiin. Willow taas oli kiltein ja luottavaisin kissa maan päällä. Willow halusi aina vain sylin ja rakkautta. Ihania rontteja, kaikki kolme. 

Lyric and Audrey are from the same litter, as was their sister Willow, who is sadly no longer with us. The sisters were dramatically different in character from the start. In the genetic lottery Lyric was given the looks, Audrey got the brains and Willow got the good heart. 

Lyric is stunningly beautiful, but incredibly goofy and silly. She thinks everyone is out there to get her (she runs away in terror when I get up from the sofa to go downstairs), and she hardly knows her name. Audrey is almost too smart for her own good: she can open doors, leads us to the bedroom at night, and very audibly tells me how her day was when I come home from work. Willow was the kindest, sweetest spirit. All she ever wanted was a lap and some love. Awesome cats, all three.

Tykkään juuri nyt / What I like right now

 Oliivinvihreä ja vaaleansininen / Olive green and baby blue

Karkeat pinnat / Rough textures

Kimmellys / Iridescent

Sula / The melt

On kai liian aikaista julistaa talven olevan ohitse, mutta kun ulos katsoo, ei uskoisi tätä helmikuuksi. Lumi on sulanut tällä viikolla silmissä. Järven jää on vielä paksu, mutta vetinen loska värjää pinnan harmaaksi ja vaarallisen näköiseksi. Ilma on märkää, raskasta, hapekasta. Vaikka nurmi, pihatie ja naapurin pellolla kasvava ruokohelpi jo paikoin kurkistavat jään ja lumen alta, ei tuoksu vielä keväälle. Odotellaan, odotellaan. 

- - -

It's probably way too early to declare winter to be over, but looking outside, you'd have no way of knowing it was February. The snow has been melting fast this week. The ice on the lake is still thick, but water and slush that rest on the surface make the lake look perilous. The air is wet, heavy and full of oxygen. Glimpses of grass, our driveway and the neighbor's fields can be seen poking out through the snow, but the scent of spring is still missing. We'll wait, we'll wait.

Turkiksista / On fur

Olen ollut kamalan kiireinen taas tälläkin viikolla. Kommentteihin vastaaminen laahaa, kaikki tämän viikon postaukset ovat olleet ajastettuja. Sen sijaan, että juuri nyt käyttäisin aikaa mihinkään järkevämpään, päätin tulla vaahtoamaan tänne New Yorkin juuri päättyneestä muotiviikosta ja siitä, että näytöslavoilla nähtiin ihan järkyttävä määrä turkiksia. Kyse ei ollut edes mistään pienistä turkisreunuksista tai satunnaisista turkishatuista tai puuhkista, vaan isoista, pöyheistä glamour-turkiksista. Sellaisista, joihin Alexis Carrington Colby Dexter pukeutui Dynastiassa: nähtiin pömpöösejä stoolia, valtavia turkiskauluksia, jopa täyspitkiä turkkeja, melkeinpä joka näytöksessä. 

Muissa yhteyksissä on asiantuntevasti kirjoitettu turkiksiin liittyvistä eettisistä ongelmista, joten en avaudu tässä turkiseläinten hyvinvoinnista, turkisten epäekologisuudesta tai turkistarhauksen ympäristövaikutuksista. Sen sijaan kysyn, mihin ihmeeseen muoti oikein on menossa? Miten turkikset voivat olla muotia juuri nyt? En keksi älyttömämpää ja nolompaa trendiä, en niin millään. New Yorkissa tällä viikolla nähdyt turkikset näyttivät omaan suht harjaantuneeseen muodintarkkailusilmääni pelkästään mauttomilta ja tavattoman vanhanaikaisilta. Hyi. Turkis on täysin out, sanovat mitä sanovat.

- - -

I have been horribly busy this week, again. All of this week's blog posts have been timed ones, and I'm lagging behind answering to comments. But instead of typing up replies right now, I decided to come here and rant about New York fashion week and the insane amount of fur that we've seen on the catwalks. We're not talking about small fur trims on jackets or the occasional fur hat or what have you, but huge, fluffy glamour fur that we haven't seen since Dynasty's Alexis Carrington Colby Dexter: pompous stoles, huge fur collars, even full-length fur coats, in almost every fashion show. 

There are plenty of online sources where ethical problems relating to fur have been discussed in detail, so I am not even going to go into issues of animal welfare, the ecologically questionable nature of fur, or the environmental impact of fur farming. Instead, I'd like to ask, what on earth is happening with fashion? How exactly is fur supposed to be fashionable right now? I can't think of a sillier, more embarrassing-looking trend out there. The fur we've seen in New York this week seems to me, a long-time follower of fashion, completely distasteful, disturbing, and totally old-fashioned. Yuck. Fur is out, no matter what they try to tell us.

Hei kaunokainen / Hello there, beautiful

Sillä on etunsa, että siskoni on second hand-kauppias. Joskus kuormasta paljastuu aarre, josta sisko jo heti kättelyssä tietää, että minä tykkäisin siitä. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan soita, koska ei viitsi houkutella minua kiusaukseen. Kuvaa aarteen facebookiin, monen muun takin joukkoon. 

Minä bongaan netissä ryhmäkuvan takeista, jostain pilkottaa mielenkiintoista vekattua skottiruutua. Seuraa tekstailua ja puhelinsoitto. Ennen pitkää se sama vekkihelma, josta sisko tiesi minun pitävän, löytää tiensä kotiin.

There are benefits for having a sister who owns a secondhand store: every now and then she comes across a unique piece of clothing that she knows I'd really like. Sometimes, though, like two weeks ago, she'll find something (in this case, a coat) that I'd like but she won't let me know. She doesn't want to tempt me. She photographs the coat for the shop's facebook-page, with a bunch of other coats.

And then what happens: I see a group shot of random coats online, and notice a little bit of pleated tartan poking out in the picture. Is that a coat? What is that? Texting and phone calls follow. A week later, that something with the pleated hem, the one that my sister knew I'd like, has come home.