Kotona / At home

Meillä on värikäs, leikkisä koti. Juuri nyt pinnalla: italialaiset kipsikissat, myrkynvihreä lampunvarjostin, maailman ihanin seinäkello.

We have a colorful, playful home. Loving at the moment: Italian cat statuettes, moss-green lamp shade, and the coolest wall-mounted clock.

Viikko kirppisvaatteissa, osa 3 / The "Wear only second hand clothes for a week"-challenge, part 3

On oudon leuto keli. Eilen tarkeni vallan hyvin farkkutakissa. Loppuviikolla pakastaa taas, joten kai sitä pitää yrittää nauttia inhimillisistä lämpötiloista kun vielä ehtii. 

Päällä on taas pelkkää kirppiskamaa: Arolan ihanan villahameen ostin viime vuonna eurolla tai parilla, kanelinvärinen kittana villatakki on jonkun omin kätösin väsäämä. Silkkipaitakin on parin euron kirpparilöytö, kuten myös uskolliset mustat mieskenkäni. Farkkutakki maksoi aikoinaan Fidassa euron, koska hintalapun mukaan siinä oli vetskari rikki. Hyvin vetskari on pelannut jo useamman vuoden - ei siinä mitään vikaa ollut ostohetkellä eikä ole nytkään. Hopeinen kissariipus on lahja ystävältä, joka oli ostanut korun second hand-liikkeestä, tietenkin.

It is strangely warm outside; it was actually warm enough to get by with a denim jacket yesterday. The freezing temperatures are returning at the end of the week, so I'm trying to enjoy the weather while I can.

Everything I'm wearing is second hand. I was quite happy with the look - I like the shrunken wool cardigan with the full skirt. The silk blouse and the brogues were dirt cheap, maybe a euro or two - well, I don't think anything in this outfit cost more than 3 euros. I bought the denim jacket some years back for one euro - the price tag claimed that the zipper was broken. I was never able to find out how it was broken - the zipper has worked just fine for years now. The silver cat pendant is from my dear friend Lynn, who had bought it - you guessed it - at a second hand store.

Viikko kirppisvaatteissa, osa 2 / The "Wear only second hand clothes for a week"-challenge, part 2

Tämmöiset releet sain kiskottua päälleni eilen. Haasteen mukaisesti päällä oli pelkkiä kirpparivaatteita. Vähän tylsällä ja tasapaksulla vaihteella mentiin: simppeli punainen villaneule, viininpunainen kynähame, ah-niin-käytännöllinen-ja-järkevä tikkitakki ja mutaiset nilkkurit. Jos jokin maalla asumisessa tällä viikolla ärsyttää, niin se, että kylänraitti on välikausina aivan rapainen ja kengät aina kurassa. 

I was wearing only second hand yesterday, as the challenge suggests. I looked rather boring; I was in a hurry and just threw on what I could find in the dark hours of the morning. I'm wearing, among other simple, mundane things, muddy boots. If there's one thing I dislike about living in the countryside this week, it's muddy roads. It's a total mud-fest in our neck of the woods this time of year.

Löytyi / Found them

Kun päätin olla ostamatta uusia uusia vaatteita vuoden ajan, hautasin haaveeni mustista, siisteistä, matalista syyssaappaista. Olen metsästänyt sopivia second hand-saappaita jo ikuisuuden, mutta mistään ei ole löytynyt sopivia. Aina niissä on ollut jotain vialla: koko, tyyli, mikä milloinkin. Soljellisia, rönttöisiä prätkäbuutseja olisi kyllä löytynyt vaikka muille jaettavaksi, mutta sellaisia en halunnut. Olin siis jo hyväksynyt ajatuksen, että jos haluaisin saappaani, ne pitäisi ostaa uutena, sitten joskus vuoden päästä. 

Viime viikon maanantaina siskoni ja minä kävimme Fredrikinkadun Uffissa, jossa oli sattumoisin käynnissä happy hour, kaikki -20%. Ja sieltä löytyivät nämä saappaat. Hyvän kokoiset, sirot, sopivan kapeat, ja vielä nätitkin. Jee!

When I decided not to buy new new clothes for a year, I resigned to the fact that I wasn't going to get my hands on a pair of black boots for a while. I'd been looking for a pair of second hand, simple, feminine, black flat boots for a long time. Easier said than done - there are plenty of boots out there, but something was always off, be it size, fit or overall style. I knew I didn't want rough and tough biker boots, which was pretty much the only thing I could find. I had come to realize that I was going to have to buy the boots new, and the one-year-without-new-clothes challenge meant that a year-long wait was in the cards.

A week ago my sister and I walked into a charity store in Helsinki. They had a happy hour, everything was 20% off. And lo and behold, I found my boots. Just the right size, the right fit, a simple but quirky design. Yay!

Women in Clothes: Talk

Women in Clothes-kirja kysyy, kenen kanssa puhut vaatteista. Minä puhun siskoni kanssa. Pidämme muotilehtisessioita aina kun mahdollista: pläräämme muotilehtiä, juomme teetä ja hölötämme vaatteista. Ihmettelemme muodin suuntauksia, katselemme kauniita kuvia, pohdimme omia tyylejämme. Kun pääsen Helsinkiin, käymme kirppareilla jos suinkin ehdimme, ja fiilistelemme vintage-aarteita siskon kaupalla. 

Vaateasioissa en luota kehenkään muuhun yhtä täysillä kuin siskooni. Puhumme samaa kieltä.

Women in Clothes asks: with whom do you talk about clothes? My answer is simple: my sister. We often have what we call "fashion magazine sessions": we flick through fashion magazines together while drinking tons of tea, and aimlessly ramble on about clothes and the fascinating world of fashion. We've done that for years; it's a bonding experience, and something we both love. Whenever I'm in Helsinki, we shop at flea markets together and try on vintage clothes at my sister's second hand shop. 

When it comes to clothes, there is no one I trust more than my sister. We just speak the same language.

Lähiaikoina / Recently

Kävin Helsingissä. Ajattelin etukäteen postaavani sieltä, mutten jaksanut, ehtinyt, halunnut. Nautiskelin siskon seurasta, luuhasin Fidoissa ja Uffeissa, tapasin ihanan Puskinia rakastavan Raisan, söin sushia ja kiinalaista ruokaa ja kävin St. Vincentin keikalla. Olipa mukava visiitti, vaikka St. Vincentin keikka tosin oli minulle valtava pettymys. Nähtävästi en ymmärrä loisteliaiden taideperformanssien päälle. Riutuneen näköinen Annie esiintyi minun silmissäni omituisesti ja sieluttomasti strobovalojen porautuessa silmämuniini. Musiikki kuulosti kivuliaalta. Mutta mitäpä minä mistään tietäisin.

Luettavanani on Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia. Löysin sen Vihreästä Planeetasta ja ostin sen siksi, että takakannessa lukee:

"Mutta niin tekevät kaikki naiset, näkevät unia niin kuin sinä, heidän sielunsa kulkee yöllä mustana kissana, hiipii kattoja pitkin, naukuu ikkunan alla ja tulee ikkunasta sisään, istuu vasemman rinnan päällä."

Hopeakorvikset ovat siskon kaupasta, Frida marinasta.

I took a trip to Helsinki. I was going to write up some posts from there, but I just didn't feel like it. I love my Helsinki visits, and this one was no exception. I enjoyed my sister's company, spent time at charity shops, met Raisa who loves Pushkin, ate sushi and Chinese food, and saw St. Vincent in concert. A great trip, but what a letdown St. Vincent was, for me anyway. Annie looked tired and worn out, performed bizarrely, soullessly, and the strobe lights hurt my eyes. The music sounded painful. But what do I know, it turns out that the critics loved the show as did most of the audience. I guess I don't understand performance art.

I'm reading Marja-Liisa Vartio's 1960 novel about a frustrated housewife - it's called All women dream. The silver earrings are from my sister's shop, Frida marina.

Junassa / On the train

Istun junassa matkalla Helsinkiin, päällä kirpparivaatteet. Ulkona sataa ja tuulee, joten asukuvaaminen jäi asemalla haaveeksi. Suomalaiset istuvat junassa hiljaa. Vain kiukutteleva pikkulapsi ulisee ja kirkuu äitinsä häntä hyssytellessä. Kukaan ei sano mitään, konnarikin vain kuiskaa.

- - -

I'm sitting on the train, on my way to Helsinki, wearing all second hand. It's brutally rainy and windy, so I wasn't able to take outfit shots at the railway station. Finns sit on the train in complete silence. A little kid is throwing a tantrum, screaming and howling, his mother tries to hush-hush him. No one speaks, even the conductor only whispers.