Seuraa ensimmäinen osa postaussarjassa Women in Clothes. Tänään kysytään, mikä keskustelu muodista tai tyylistä on vaikuttanut minuun eniten.
Olen puhunut paljon muodista ja tyylistä: äidin ja siskon kanssa, ystävien kanssa, tuntemattomien kanssa netin syövereissä, asiakkaiden kanssa työskennellessäni vaatetusalalla. Olen keskustellut oman tyylin löytämisestä, pintamuodin turhuudesta ja typeryydestä, omakuvasta, itsetunnosta, vartalokomplekseista. Suuri osa keskusteluista on ollut positiivisia, voimaannuttaviakin.
Olin alle kahdenkymmenen, kun vietin aurinkoista kesäpäivää isäni kanssa meren rannalla. Oli lämmin. Kävelin laiturille shorteissani ja vanhassa, kuluneessa mustassa topissa, jonka rinnukseen oli painettu turkoosilla, kiiltävällä, pienellä kirjoituksella CK Calvin Klein. "Ootsä joku snobi, vai?", isäni sanoi. Sain pienimuotoisen luennon siitä, kuinka typerää ja pinnallista merkkivaatteiden käyttäminen on. Hämmennyin kysymyksestä ja siitä seuranneesta keskustelusta täysin, koska en ollut valinnut päälleni tietoisesti merkkivaatetta. Muistan ostaneeni kyseisen topin alennusmyynnistä. Olin ostanut sen siksi, että se oli tarpeeksi pitkä - 1990-luvun lopulla t-paidat ja topit olivat usein todella lyhyitä, ja minun oli vaikea löytää tarpeeksi pitkiä yläosia. Toppi oli napakkaa puuvillaa, se tuntui hyvältä päällä, se oli luottovaate, jota olin käyttänyt valtavasti. Calvin Klein ei ollut tietoinen valinta, mutta isäni arvotti minua merkin perusteella, kyseenalaisti pukeutumiseni, arvoni ja persoonallisuuteni yhden vaatekappaleen vuoksi. Muistan pohtineeni, tunsiko isäni minua ollenkaan.
Valitsin tämän keskustelun omalta osaltani tärkeimmäksi, koska kenties tuolloin ajattelin ensimmäistä kertaa, kuinka suuri voima vaatevalinnoilla voi olla.
- - -
In the first post in a series of posts about Women in Clothes, we ask: what is the most transformative conversation you have ever had with someone on the subject of fashion or style.
I've had many conversations about style and fashion over the years. I've talked to my mother and my sister, my friends. I've had conversations with unknowns over the internet and with customers when I worked in clothing retail. I've had conversations about finding one's own style, about the stupidity of fashion trends, about self-image, self-confidence, body issues. The majority of the talks have been positive and empowering.
I must have been in my early twenties, when I spent a beautiful, sunny summer day at my father's house by the sea. I walked to the pier, wearing shorts and an old, worn black tank top, which had a small, shiny turquoise CK Calvin Klein logo on it. "What are you, a snob or something?", my father asked me condescendingly. He gave me a small lecture on the stupidity and the superficiality of wearing fashion brands. I remember feeling very confused, because I hadn't been fully aware of wearing a particular brand. I had bought the top at a sale, because it was long enough for me. (Remember the 1990s, when tank tops and t-shirts were really short?) The top was made of nice, firm cotton and it fit me well. I didn't mean to wear Calvin Klein, in my own mind I was wearing a simple black top that fit me. But here was my father, questioning me over the very same tank top, questioning my values, my personality. I remember wondering if my father knew me at all.
I chose this conversation, because it might have been the first time when I fully realized how powerful clothes can be, that our clothing choices matter.
