Mihin aika katoaa?
Uutta vuotta on kulunut jo pari viikkoa, joka on tuntunut lyhyeltä hetkiseltä. En voi syyttää kiireitä, koska niitä ei ole. Riisuimme joulukuusen 7-vuotishääpäivänämme, ja muutoin olemme nukkuneet talviunia, luuhanneet kirppiksillä, käyneet elokuvissa. (Sci-fi-teema jatkuu: viimeksi nähdyt ovat Star Wars: Rogue One ja Passengers, joista ensimmäinen oli hyvä ja jälkimmäinen varsin keskinkertainen.) Työvuoroja on ollut vähänlaisesti, joten olen harjoitellut kirjomista vanhaan pellavatyynyliinaan. Olen pohdiskellut hiusten kasvattamista ja suunnitellut joogan uudelleen aloittamista. Sitäkin olen mietiskellyt, miksi aina suunnittelen niin paljon, että tekeminen jää vähemmälle - ja taas olen mietiskellyt lisää tekemisen kustannuksella. Joskus ajattelen olevani läsnä hetkessä liian vähän, minkä vuoksi olen tarkoituksella selannut vähemmän Instaa. Bussissa tai junassa en ota kännykkää esille ollenkaan, ellei ole pakko. Olen muodikkaasti tässä enemmän, yritän ainakin.
Vaaterintamalla kiehtovat 1980-luvun pudotetulla vyötäröllä varustetut väljät printtimekot, jotka näyttävät niin hirveiltä, että ovatkin oikeastaan aika hienoja. Jo jonkin aikaa olen kirppareilla pyöriessäni hypistellyt niitä, jokusta kokeillutkin. Tämän Vuokon armeijanvihreän villamekon kannoin Fidasta kotiin asti. Mitä raati sanoo, sattuuko silmiin? (Mekon kaverina erään ihanan naisen kirppispaikalta ostetut nyörisaappaat - olin etsiskellyt vastaavia kuukausikaupalla.)
Where does the time go?
We are two weeks into the new year, which has felt like a brief moment. I don't have any excuses - I haven't even been busy. On our 7th wedding anniversary (yes, it's been 7 years since we got married!) Chris and I stripped down our Christmas tree, and apart from that, we have just been hibernating and fleamarketing, and gone to the movies. (Our sci-fi -theme continues: we've seen Star Wars: Rogue One and Passengers, of which the former was good and the latter very average.) I've practiced my embroidery on an old linen pillow case, I've thought about growing my hair out, and planned to do yoga again in order to ease my back pains. I've also thought about how intensely I always plan things and not do anything about them - I think, rather than do. Maybe I have trouble living in the moment, which is one reason for why I've steered away from Instagram a fair bit lately. On the bus or on the train I don't take my phone out unless I have to. I try to be, fashionably, 'present' a little more.
When clothing is concerned, I am currently fascinated by 1980s loose fit, dropped waist dresses. It's such a horrible look that it's intriguing, don't you think? I've found myself looking at these types of dresses at flea markets for some time now, and I've even tried on a few. This army green wool dress by Finnish designer Vuokko Nurmesniemi I brought all the way home. What do you say - does it hurt your eyes? (The awesome lace-up boots are from this lovely lady's flea market stall - I had been looking for a pair like this for a long time.)
Kuuntelen / Listening to: Whitney
Luen, kolmatta kertaa / Reading, for the 3rd time: Rinna Saramäki - Hyvän mielen vaatekaappi
Katson / Watching: Babylon 5
The boots are fabulous and I think you look v. elegant in the dress!
ReplyDeleteLaura
Thank you Laura! :)
DeleteMulla olisi tuolla kaapissa äidin vanha, punainen Vuokon mekko. Olen aina ajatellut, että se on ihan hirvee. Mutta nyt kun mietin niin milloin olisin niinkuin Oikeasti katsonut sitä mekkoa, että miltä se näyttää. En ole myöskään sitä ikinä sovittanut. Enkä nähnyt äidinkään yllä. Nyt kyllä täytyy ottaa mekko sovitukseen.
ReplyDeleteNäkisin nuo saappaat helposti myös omissa jaloissani =)
Unohdin vastata itse kysymykseen eli mekko sopii sulle tosi hyvin eikä yhtään satu silmään. Ennemmin toisin päin, en olisi edes osannut ajatella, että sen pitäisi jotenkin sattua silmään =)
DeleteJoo, vanhat Vuokot on jänniä... usein ne näyttävät henkarilla ihan järkyttäviltä, mutta sovitettaessa ne voivat yllättää. Itseäni epäilytti tässä kyseisessä mekossa ensin kasariprintti, sitten yleinen volyymi (tämä on olevinaan koko S, ja sivukuvasta olisi näkynyt mekon säkkimäisyys vähän paremmin), ja vielä pudotettu vyötärökin. Onpahan kolttu; ainakin erilainen! :)
DeleteSovita ihmeessä äitisi Vuokkoa. Joskus ihan hirveä voi yllättää! ;)
Voi jee, onpa mukava että saappaat kotiutuivat juuri sinun luokse. Eikä satu mekko silmään. Mekko, rillit ja turbaani ylläsi kertoo että hauska, huumorintajuinen,samalla hillityn ylväs ja luova tyyppi siinä hiihtelee - sehän sinä :).
ReplyDeleteKiva kuulla muidenkin harrastavan runsasta suunnittelua ilman toteutumis'pakkoa'. Saa/pitää huteja tulla, eikös? Yksi hyvä toteutumiseen asti pääsevä juttu saattaa nousta vahingossa pikkuasiasta tai tuhannen 'turhan' ajatuksen jälkeen - eihän sitä tiedä. Lienemme niin aivopestyjä tähän tulostavoitteelliseen nykymeininkiin että soimaamme itseämme ns. tyhjäkäynneistä - himputti soikoon...murrr. (Sori, kiihdyin hieman..).
Hääpäiväonnittelurutistus teille sinne ja rankaa asanoihin hop <3.
Noi saappaat on ihan parhaat. Pohjalliset tarvitsin, mutta nyt istuvat ihan nappiin. Ja kiitos ihanainen, kauniista sanoistasi. Pus! :)
DeleteTyhjäkäynnistä syyllistyminen on muuten mulle aika tyypillistä. Helposti ajattelen, että pitäisi sitä, tätä ja tuota, vaikka joskus se tyhjäkäynti on kaikista hedelmällisintä. Ja huteja tosiaan saa ja pitääkin tulla. Se on ihan hyväksi.
Ja kiitos hääpäiväonnitteluista. Asanat ovat vielä... hrmp... "suunnitteluasteella". :D
I love the drop-waist look. It just feels, I don't know, intentionally, rebeliously unfeminine while comfortable and aesthetically pleasing. I'm all for it, although I can't wear it too well (doesn't look cool and efortless on all body shapes, I think, although maybe I just never found the right dress to try). It looks sooo good on you!
ReplyDeleteThank you Lori! I've tried on similar dresses, and they tend to be challenging to say the least. (This one had huge shoulder pads that I had to take off before I could see how it falls.) I am encouraged by the comments about this dress, it's a keeper! :) When it comes to these types of dresses, I think it comes down to proportion in the end, the cut has to be simple. There are a lot of ruffle-y and drapey versions out there, and they tend to be too much...
DeleteIhana väriyhdistelmä tuossa Vuokossa. Olen aivan samaa mieltä kuin muutkin, ei satu silmiin ollenkaan!
ReplyDeleteJa tuosta "aikaansaamisesta" tulee taas sata ajatusta - niistä sielunsiskollekin tuossa hänen postilaatikossaan avauduin - eli siis siitä, kuinka ajalla on enemmän yhteistä usein toiston kuin muutoksen kanssa, vaikka muutos saa enemmän huomiota. Ihmiselle tekee ehkä ihan hyvää toistaa asioita joista pitää. Siinä samalla kun "tuhlaa aikaa" ja "vain ajattelee" kirjaillessaan, saattaa tapahtua oikeasti jotain paljon tärkeämpää, sitä vain ei tiedä vielä...
Kiitos varmistuksesta. :) Ja samoilla linjoilla ollaan tuosta aikaansaamisesta - joskus se tyhjäntoimittaminen on kaikista tärkeintä touhua.
DeleteThe dress has a friendly 1920's emancipated woman's vibe, loose, nonconstricting, allowing for movement, also the shape reminds me of a school girl's uniform, lovely heathery colors too. It suits your tall, willow frame.
ReplyDeleteThanks Tess! You hit the nail on the head with 'nonconstricting' - the dress is incredibly comfortable!
Delete