Satavuotias / Centennial

Kuluneet, auringossa haalistuneet värit tai muutoin sään runteleman näköiset vaatteet kiinnostavat. (Ikuisuusinspiraationa toimii tarvittaessa Mark Romanekin ohjaama elokuva Never Let Me Go vuodelta 2010.) Kaikki kuteet tässä asussa ovat vähintäänkin toisella kierroksella, osa kolmannella, kenties neljännellä: Suomessa tehdyt PTA:n housut ostin siivouspäivänä eurolla, paitiksen kirpparilta 80 sentillä. Nahkavyö ja kengät ovat vanhoja tuttuja kirpparilöytöjä vuosien takaa, hattu taas on uusi hankinta tämänpäiväisestä Kansallismuseon pihalla järjestetystä vintage-tapahtumasta. Hattu on 1920-luvulta eli se on lähes sata vuotta vanha. Sata! Se pistää miettimään, kestääkö mikään nykypäivänä tehty vaate sataa vuotta, tai edes puolta siitä. 

Vintage-tapahtumassa pyörähtämisen jälkeen suuntasin Hietsun kirpparille, jossa ammattimyyjät pitivät kojujaan ja teinitytöt istuivat pöytiensä ääressä kyllästyneen (tai ehkä vain väsyneen) näköisinä. Ensin mainitut möivät hurjilla hinnoilla vanhaa Marimekkoa turisteille, jälkimmäiset taas kauppasivat hädin tuskin käyttökelpoista, nyppyyntynyttä viime kauden halpamuotia pikkuhiluilla. En ostanut yhtään mitään. Kauniisti ommeltujen ja vuosikymmeniä säilyneiden vintageaarteiden hiplailun jälkeen kulahtaneet valmisvaatteet tekivät minut surulliseksi. Kuinka ankeaa onkaan, että vasta viime tai toissavuonna valmistetulla vaatteella ei ole juurikaan toivoa toisesta elämästä, koska kukaan ei siitä oikeasti välitä eikä se kestä käyttöä. Se on lähempänä kaatopaikkaa kuin toista kotia jo siinä vaiheessa, kun se tehtaasta ulos poistuu. 

Faded, sun bleached colors and clothes that appear somewhat weather-beaten interest me, as they always do in the summertime. (My forever source of inspiration is Never Let Me Go, the Mark Romanek movie from 2010.) Everything in my outfit is second hand (or third, fourth, what have you). I bought the Finnish-made linen mix trousers during Cleaning Day for one euro, and the button-up cost me 80 cents at a flea market. The shoes and the belt are trusted oldies, but the hat is new: I bought it at a vintage event that took place at the National Museum today. The hat is from the 1920s, which means that it's almost one hundred years old. A hundred years, just imagine that! It got me thinking whether any piece of clothing manufactured today will be around in a hundred years, or even fifty.

After the vintage event I stopped by Hietsu flea market, where professional dealers sold somewhat overpriced old Marimekko pieces to tourists, and teenage girls tried to get rid of their last season's fast fashion for pennies. Needless to say I didn't buy anything. The clothes that were on offer there just seemed like garbage compared to the treasures I had seen at the vintage event. And how sad it is: that nothing is made to last these days, that a piece of clothing that was manufactured a year ago is already closer to the rubbish heap than a second life with a new owner.