Terveisiä helsinkiläisen lähiön keväästä: valkovuokkoja, kielon alkuja, hiirenkorvia koivuissa. On se aika, kun metsässä on taianomainen valo, aluskasvillisuus hohtaa vehreänä. Muuttaessani kaupunkiin ajattelin kaipaavani maaseudun astetta karumpaa kevättä, jään lähdön seuraamista tuvan ikkunasta, kuovin huutoja ja etenkin perennapenkkien kuoputtamista, mutta niin ei käynytkään. En ole osannut ikävöidä mitään. Otan tästä hetkestä ja tästä paikasta irti kaiken - muuta ei ole, missään muualla en ole. Olen nyt ja tässä, otan rennommin, elämä kun tuntuu kevyemmältä. Annan luvan itselleni nähdä hyvää.
Kuuntelen: Charlie Parker Quintet - Scrapple from The Apple
Luen: John Kennedy Toole - A Confederacy of Dunces
Greetings from suburban Helsinki, where spring has sprung: wood anemones are in bloom, the tiny birch leaves (we call them mouse ears in Finnish) glow neon green. It's that time of year when the light on the forest floor is magical, the sun beams reach even the lowest layers. When I moved into the city I thought that I'd miss the somewhat harsher spring of the countryside: seeing the ice leave the lake, the calls of curlews, digging into my perennial beds. But it hasn't happened, I haven't actively missed it. Instead I've taken my current space, every moment in it, and cherished it. I am not anywhere else, I am here, and that's a good thing. I am in the now, in this very moment. Life is lighter. I give myself permission to see it.
Listening to: Charlie Parker Quintet - Scrapple from The Apple
Reading: John Kennedy Toole - A Confederacy of Dunces
For the suburbs you have quite a lot of forest!
ReplyDeleteWe do indeed! We are very close to some horse stables as well, which is very nice. :)
Delete