Maalle ja kaupunkiin / To the country, to the city

Ensimmäisen työviikon jälkeen palasin muutamaksi päiväksi maalle pakkaamaan ja sumplimaan. Päivät kuluivat kuin siivillä. Talo on saatava ensi kuun alussa myyntikuntoon, tekemistä on paljon, ja meillä on aivan liikaa tavaraa kerrostalokolmioon. Kaaoksen keskellä kävimme Chrisin kanssa läpi kampetta ja jaottelimme tavaraa säilytettäviin, lahjoitettaviin ja kierrätettäviin / pois heitettäviin. Pakkasin pahvilaatikoita yksi toisensa jälkeen ja pohdiskelin, mihin kahden ihmisen ja neljän kissa talous tarvitsee kokonaista neuvostoliittolaista vadelmakuvioista astiastoa liemikulhoineen päivineen (tarvitsee, varmasti tarvitsee). Laitoin kiertoon monta kaunista kirjailtua pöytäliinaa ja erinäisiä kuppeja ja kippoja, jotka ovat pölyyntyneet keittiön kaapin perukoilla viimeiset kolme vuotta. Lahjoitin jätesäkillisen vaatteita ja kenkiä ja dumppasin paperinkeräykseen ison kasan vanhoja muotilehtiä.

Eilen aamulla autoa taas pakattiin. Mukaan otin rakkaita koriste-esineitä, pari taulua, jokusen nyssäkän vaatteita, vähän kirjoja, sekalaisia enemmän tai vähemmän tarpeellisia tavaroita ja kaksi kissaa. Matkalla Masa pissasi kuljetuskoppaan ja huusi kaksi tuntia kuin sikaa tapettaisiin. Lyric oli hiljaa muutamaa paniikkinaukua lukuunottamatta ja livahti perille päästyämme vaatehuoneen pimeyteen enkä ole sitä sen koommin nähnyt edes vilaukselta. Masa nukkuu nyt sängyllä, kehrääkin jo, kun sitä silittää. Uusi Helsingin koti on vielä vähän kolkko, mutta kissojen myötä täällä on nyt hieman enemmän elämää. Vielä pitäisi jaksaa odotella kolmisen viikkoa, ennenkuin Chris, Audrey ja Illusia liittyvät seuraamme. 

Huomenna menen töihin, ja koska ehkä jotain lukijaa kiinnostaa: olen palannut myymään vaatteita. Olen kuullut monesta tuutista, kuinka hullua on siirtyä kunnan virasta osa-aikaiseksi vaatemyyjäksi, mutta se tuntuu tähän elämäntilanteeseen sopivalta ratkaisulta. Kunnallisala ei ollut minua varten, ja pidemmällä tähtäimellä suunnitelmissani on oma vaatettamiseen liittyvä yritys, jonka tarkemmat kommervenkit ovat vielä auki. Osa-aikatyö mahdollistaa nyt tulevaisuuden yrityskuvioiden syvällisemmän pohtimisen, koska minulla tulee olemaan huomattavasti enemmän vapaa-aikaa kuin aikaisemmin. Ehkä bloggaamisellekin liikenee taas vähän enemmän aikaa ja energiaa. Katsotaan kaikessa rauhassa, mihin elämä vie. 

After my first week at the new job, I took the train back to the countryside to help Chris with packing and prepping the house for sale. There is a lot to do, and we have way too much stuff for our new apartment. The days just flew by as we sorted our things to three groupings: ones to keep, ones to donate and ones to recycle / throw away. I packed up one cardboard box after the next, and tried to justify owning a full set of Soviet-era, raspberry-patterned dishes, including a soup terrine (don't know if I found my justification, but I am keeping it). We decided to donate a bunch of table cloths and other textiles, plates, pots, pans and some knick-knacks. A lot of our furniture has to go, too. I parted with a huge pile of old fashion magazines and a big garbage bag full of clothes and shoes.

Yesterday morning we packed up the car and I headed back to Helsinki. I took with me a bunch of clothes, a couple of pictures, an assortment of necessary and not-so-necessary-but-pretty household items, and two cats. Masa peed himself in the carrier and cried for two hours non-stop. Lyric was silent except for a few panic meows, and as soon as she got out of her carrier at the apartment, she slinked into the walk-in-closet, and I haven't seen her since. Masa is already out and about, sleeping on the bed, purring if I pet him. Our new home feels a little less lonely now, but it will take another three weeks before Chris, Audrey and Illusia are able to join us.

I will be going to work tomorrow, and since probably some of you want to know what's going on, I am back to selling clothes for a living. Quite a few people have been shocked to hear that I've abandoned a municipality tenure for a part-time job selling clothes, but the municipality sector really wasn't for me. My long-term plans include starting my own vintage clothing-related business or expanding my sister's, and since I am working part-time now, I have some free time to figure things out. I'm hoping to have a little bit more time for blogging now, too. I guess we'll take things one step at a time and see where life takes us.