Tervetuloa joulu / Welcome, Christmas

Joulu on jo täällä. Tuvassa könöttää vähän turhan harvaoksinen, mutta sopivan överisti koristeltu joulukuusi. Hain tänään kaupasta Budapest-suklaata ja Vihreitä kuulia. Kiikutin naapureiden postilaatikoihin joulutervehdyksiä, väsäsin ylijäämähavuista pihalle koristeita. Tuvassa soi kirpparilta bongattu Dorothy Lamourin rahiseva vinyyli vuodelta 1957.

Christmas is here! Our Christmas tree is somewhat sparse, but it is covered in glamorous, kitsch-y ornaments, just like we like it. I stocked up on my favorite Christmas candies today, wrote last-minute season's greetings to our neighbors, and used some leftover pine branches to make garden decorations. A Dorothy Lamour lp from 1957 is the perfect soundtrack for a day like today.

Joulukuusta hakemassa / Looking for Christmas trees

Viimeiset pari vuotta olemme ottaneet joulukuusen haun perheen yhteiseksi tavaksi. Minä, Chris ja vanhempani ahtaudumme autoon, ryysäämme skutsissa, ravistelemme lumia kuusten päältä (tuo on liian laiha, tuo on toispuoleinen) ja valitsemme kuusemme. 

Tänä vuonna kuusten etsiminen oli haasteellisempaa, koska pappa teloi itsensä syksyllä ja raahasi perässään kipsattua jalkaa. Joulukuusijahtiin oli kuitenkin päästävä, kipsin kanssakin. Chris teki työt, kun pappa huuteli tien penkalta ohjeita ja minä vahdin, ettei se lähtenyt rämpimään metsään. Chris löysi meille upean kuusen, joka sulaa parhaillaan verannalla. Tupaan kulkeutuu jo havujen ihana tuoksu.

It's become a bit of a tradition for Chris, myself and my parents to go looking for Christmas trees together. We walk in the forest and shake off snow from this tree and that, looking for the perfect ones. 

This year we faced a bit of a challenge: Pappa broke his leg earlier this fall, and has been wearing a cast for weeks now. He insisted on coming to the woods with us nevertheless - after all, "it's tradition", as he'd say. Pappa stood by the side of the road shouting out instructions, as Chris did all the work and I tried to prevent Pappa from limping away into the snowy forest with his cast. Chris found an awesome tree for us. It's melting on the veranda as I type this. A slight scent of pine lingers in the house already.

Kivat verhot / Nice curtains

Muun muassa tämän takia verhoissamme on aina kissankarvoja. Lupailivat pakkasia, joten hain talvivarastosta paksummat verhot tupaan. Rullalla säilytettävät verhot piti levittää lattialle. Illusia diggailee.

This is why our curtains are always full of cat hair! I store our thicker winter curtains in the attic, rolled up, and getting the curtains back up involves me having to spread them out on the floor. Illusia approves of the method.

Maailman paras hattu / The best hat in the world

Otsikossa se jo seisookin: olen maailman parhaan hatun omistaja. Miksi se on maailman paras hattu, kysytte. 1) Se on ihan tajuttoman lämmin. 2) Se päässä tuntee olonsa joulutontuksi, Punahilkaksi ja venäläiseksi mummoksi samanaikaisesti. 3) Mainitsinko jo, että se on tosi lämmin? 

Jos joku diggailee, Frida marinassa oli ainakin alkuviikosta toinen samanlainen.

I am the owner of the best hat in the world. Why is it the best, you may ask. 1) It's amazingly warm. 2) When wearing it, one feels like a happy Christmas elf, Little Red Riding Hood and a Russian grandmother, all at once. 3) Did I mention that it's really warm? 

If you want one of these, head over to Frida marina. They have another one just like it.

17. joulukuuta 2014 / December 17th, 2014

Kävin Helsingissä. Hengasin siskon kanssa, söin hyvin (Sandron brunssi!), näin minulle rakkaita ihmisiä, kävin kampaajalla, tein jouluostoksia. Kaiken joulukiireenkin keskellä Helsinki vaikutti ystävälliseltä, hämärässäkin valoisalta. Kun pimeys laskeutuu kaupunkiin, ympärillä säkenöi sata ja yksi valonlähdettä. Maalla on vain pimeää. 

Jos kuulostaa siltä, että olen lähiaikoina harmitellut maalla asumista, se pitää paikkansa. Kaamosaika on aina ollut minulle vaikeaa. Pimeys tuntuu korostuvan kohtuuttomasti maaseudulla, olen kaivannut kaupunkiin. En ole ihan varma, mitä näistä ajatuksista pitäisi ajatella. 

I visited Helsinki. I hung out with my sister and other loved ones, I ate well, got a haircut, did some Christmas shopping. I had a blast. Even in the midst of holiday insanity (hordes of stressed out Christmas shoppers, for example), Helsinki seemed friendly to me. In total darkness, there is light, even if it's artificial. 

If you've been getting a feeling recently that I've had a tough time living in the countryside, you'd be right. I hate this time of year anyway - it's so dark and dreary - but the feeling grows exponentially in the countryside. The darkness is just unreasonable. I miss city lights, big time. Who knows what it all means.

Kiirus / Too busy, again...

Olipa viikko. Olin töissä kuutena päivänä seitsemästä ja ylityötunteja rapisi tilille kuin tihkusadetta joulukuun ensimmäisellä viikolla. Tuntuu siltä, että olen ehtinyt käydä kotona vain nukkumassa. On väsyttänyt kamalasti, liekö syynä pimeys, harmaus, mutainen kylänraitti, työstressi vai kaikki yhdessä.  

Olen tehnyt syys-, loka- ja marraskuun kahta työtä samanaikaisesti. Tai oikeastaan kolmea. Projektiluontoinen pätkätyö piti vetää päätökseen ja samalla aloitin uudessa virassa, joka on kursittu kokoon kahdesta vanhasta virasta. Niiden aiemmat haltijat ovat miehittäneet tonttiaan yhteensä yli 70 vuoden ajan. On ollut vähintäänkin haasteellista sovitella jalkoihin tolkuttoman isoja saappaita.

No, eipä tässä mitään. Aloin popsia vitamiineja purkista, päätin nukkua enemmän. Joulu tulee ihan kohta. Ensi viikolla aion piipahtaa Helsingissä ja käydä kampaajalla.

What a week. I had to work six out of the past seven days, including a couple of evenings. I feel like I've only been home to sleep. I've been really tired recently - I guess it could be work-related stress, the darkness, gray, all-too-short days, muddy roads - probably all of the above. 

I've been working two jobs since September. (Well, three, to be precise.) I had to wrap up my old job while I started a new one. I was given tenure, which is actually two positions rolled into one, since the municipality is cutting jobs. The previous people tenured for a combined 70 years, so needless to say that I've had big boots to fill. It's been challenging to say the least.

Oh well. I started taking extra vitamins, I'm trying to sleep more. Christmas is here before we know it. Next week I'll head over to Helsinki for a little. I'm getting my hair cut. Should be fun!

Ulkopuolinen / Outsider

Viimeiset pari päivää olen kokenut oloni todella ulkopuoliseksi. Ympärilläni on ollut liikaa ihmisiä, joiden aktiiviseen sanavarastoon ovat kuuluneet termit kuten "homorummutus", "homovillitys" ja "tasa-arvohössötys". Olen kuullut ilmaan heitettyjä huumorikysymyksiä, kuten "miten ne lesbot muka sekstailee", "onkohan noin, että homoilla ei ole ollut kunnon isän mallia" ja "miks ne homot on niin naismaisia, eikö ne voi olla miehiä kun niillä on ne värkitkin". Olen ollut suurimmaksi osaksi hiljaa, koska väittely tällaisista lähtökohdista on todella masentavaa, ja on tarpeeksi pimeää muutenkin. Vaasan vaalipiiri on konservatiivista aluetta. 

Joskus pikkupaikkakunnalla asuminen on minulle vaikeaa. Yritän ymmärtää toisinajattelijoita ja pidän mielipiteenvapautta yhtenä tärkeimmistä arvoista - silloinkin, kun en ole itse samaa mieltä. Toivoisin silti, ehkä itsekkäästikin, että ympärilläni olevat ihmiset olisivat useammin kanssani samoilla linjoilla, ettei minulla olisi niin yksinäinen olo. Eivät katsoisi niin kysyvästi, kun puhun minulle tärkeistä asioista. Eivät katsoisi niin pitkään, kun kohlotan menemään mummovaatteissa. Kai ihminen pohjimmiltaan haluaa olla osa jotain isompaa, kuulua joukkoon.

For the past couple of days I've felt like an outsider. The town where I live is conservative, and both before and after the Finnish Parliament finally approved same-sex marriage last Friday, well, I've been hearing outrageous and horrible things being said about gay people. It's been useless to try to debate the issue with people whose understanding of the concepts of equality or minorities is non-existent. It's been depressing to say the least. 

I work hard to try to understand opposing views and I consider freedom of opinion one of the most important values. But sometimes it's tough. I guess we all long to be understood, to be surrounded by like-minded people, as selfish as that might sound. I miss having people around me who share my values and beliefs. I miss people who "get" my granny look. I guess we all want to belong.