Valion jälkeen / After the storm

Valio-myrsky repi lehtiä puista, lennätti ja ryöpytti. Ajoin perjantai-iltana metsätietä töistä kotiin kun oli jo ihan pimeää. Pidin ratista kiinni rystyset valkoisina kun auto heittelehti tuulessa. Pääsin kotiin, jossa sähköt katkesivat ja tulivat sitten takaisin, vain katketakseen taas hetkeksi muutamaa minuuttia myöhemmin. Hormi on vielä nuohoamatta, joten leivinuuni pysyi kylmänä. 

Vietin koko lauantaipäivän koulutuksessa. Katselin luentosalin ikkunasta ulkona kirkkaassa syyspäivässä värjötteleviä pakolaisia, jotka on majoitettu lähistölle. Oli viitisen astetta lämmintä, pakolaisten suita peittivät huivit ja hiuksia paksut pipot. Ohimoiltaan harmaantuneet miehet löysivät suojaisan paikan nurkan takaa, istuivat alas nurmelle ja nojasivat lämpimään seinustaan. Lapset pelasivat jalkapalloa, mutta he eivät näyttäneet hymyilevän. Projektinjohtamisen opiskelu tuntui toisarvoiselta.

Tänään nukuin yli puoleenpäivään. Heräsin kuin horroksesta toiseen kauniiseen, joskin tuuliseen syyspäivään. Viime yönä on ehkä ollut pakkasta, koska kesäkurpitsat ovat kuukahtaneet kasvimaalla, kuin niiden elinvoima olisi yhdessä silmänräpäyksessä hävinnyt. Kaivoin vintiltä villatakkeja, huiveja ja baskereita sekä ystäväni Lynnin tekemän jade-kaulakorun, joka näyttää taas ajankohtaiselta.  

An autumn storm named Valio hit us on Friday. I was driving home on a narrow forest road when it was already dark, gripping to the steering wheel with both hands, trying to stay on the road as the wind kept whisking the car. I got home, where the electricity flickered on and off. The chimney hasn't been swept yet this fall, so our heating oven remained cold.

I spent all day Saturday in a class room, learning about project management. My eyes kept wandering outside, where a group of refugees was hanging out, perhaps trying to come to grips with their new surroundings on a sunny but very chilly autumn day. They wore scarves around their mouths, and hats covered their hair. A group of older men found a windless spot behind another building. They sat on the grass and leaned against the wall, enjoying the pale beams of October sunlight. A small group of kids played soccer, but they didn't seem to smile. To me, project management felt secondary.

I woke up after noon today, as if from hibernation. It's another cold, sunny day. I think we might have had some frost overnight, because some of my zucchini plants have wilted. I went to the attic to get some sweaters, scarves and berets, and came across a jade pendant that my friend Lynn made.