Kaupungissa, rauhassa / In the city, at peace

Kun suurimmalla osalla suomalaisista on hermo kireällä, he häipyvät maaseudun rauhaan, jonnekin keskelle ei-mitään. Minä taas hakeudun kaupungin vilinään. Kuuntelen ratikoiden kolinaa, kävelen ihmisvirrassa, istun yksin kahvilassa, jossa minua ei tunne kukaan. Syön kiinalaista, nepalilaista ja sushia, peräkkäisinä päivinä. En soita kenellekään, en katso vastaantulijoita silmiin. Samalla kun ympärilläni on enemmän ihmisiä kuin parina viime kuukautena yhteensä, tunnen suunnatonta vapautta olla tavoittamattomissa. Lataan akkuja kävelemällä niin paljon, että jalkoja pakottaa. Luuhaan kirppareilla ja second hand-liikkeissä, plärään divarissa vanhoja kirjoja ja Akateemisessa kirjakaupassa uusia. Piipahdan Kaivopuiston rannassa, koska se on osa Helsinki-rutiinejani. Siskon kanssa puhumme rakkaudesta, onnesta ja vaatteista.  

When most Finns get stressed out, they travel to the countryside, somewhere in the middle of nowhere. When I feel worn out by the everyday grind, I head to the city instead. I walk in the stream of strangers, sit on the tram with three dozen others, but I feel perfectly alone, incommunicado, at peace. I have a cup of tea at a café where no one knows me, I don't call anyone, I don't look passers-by in the eye. I walk so much that my feet ache the next day. I eat Chinese, Nepalese food and sushi, on consecutive days. I visit second-hand stores and flea markets, and stop by to see the sea at Kaivopuisto, because that's what I always do. I flip through old books at second-hand book shops, and new ones at Akateeminen kirjakauppa, the best book store in Finland. With my sister, we talk about love, happiness and clothes.