Vähän vaatteista ja orientalismista / On clothes and orientalism

Törmäsin kirjoituspöytää siivotessani listaan, jonka otsikko on "uudet vaatteet 2016" - en ole muistanut päivittää vuotuista vaateostoslistaani sitten tammikuun lopun. Mitäköhän siihen pitäisi kirjoittaa pari viikkoa sitten UFFista ostamani villakangastakin lisäksi? Ainakin yksi musta paljeteilla ja helmillä koristeltu neule, puhvihihainen pusero, tummansininen viskoosimekko, jossa on kaunis kirjailtu miehusta, mitä näitä nyt on.

Olen vuosien taistelun jälkeen tullut sinuiksi sen kanssa, etten ole minimalisti ja pidän siitä, että vaatekaapissani on runsaasti valinnanvaraa. Pienempi asunto tarkoittaa kuitenkin vähempää säilytystilaa ja kuten usein muuttojen kohdalla käy, olen huomannut, että minulla on vaatteita aina vain liikaa. Vaikka Helsingin second hand-tarjonta houkutteleekin, rajansa kaikella. Olen jo vienyt kirpparille jonkin verran vaatteita, joille minulla ei tunnu olevan enää käyttöä, mutta pitänee luopua vieläkin enemmästä.

Kevät kolkuttelee ovella, tänään elohopea nousi kahdeksaan asteeseen. Olen sen verran vilukissa, etten vielä tarkene kevätkuteissa, mutta lämpimämpiä kelejä ajatellen minua kiinnostavat mm. haori-tyyppiset takit ja leveät, vajaamittaiset lahkeet. Ateneumin Japanomania-näyttelyn nähtyäni olen entistä enemmän innostunut itämaisista vaikutteista muodissa, mutta tässäpä pähkinä purtavaksi: miten itämaista inpiraatiota hakevia (tai no, sanotaan ihan suoraan: orientalistisia) vaatteita käytetään näyttämättä siltä, että lainaa törkeästi vierasta kulttuuria tai että on karannut Kiina-kaupasta? Onko se ylipäätään mahdollista?

As I was tidying up the apartment, I stumbled upon my annual "clothes bought this year"-list that I hadn't updated since late January. In addition to a wool coat I bought two weeks ago, I hadn't yet listed a beaded, sequined sweater, a black puffy-sleeved blouse and a dark blue viscose dress with an embroidered bodice. 

After years of thinking that I needed to become a minimalist, I think I've finally accepted the fact that I like having plenty of clothes. Having moved to a smaller apartment has got me thinking about the amount of clothes I am able to store though. I've taken some clothes to the local flea market, but I think I must donate a bunch more. We simply don't have enough space for my bursting-in-the-seams wardrobe. I must prioritize. 

Spring is around the corner; today the temperature hit eight degrees Celsius (that's about 46 degrees Fahrenheit). I'm not one of those who can strip away winter gear at the first sight of the sun, but I am already thinking about what to wear in warmer weather. Currently I am interested in, among other things, haori-type jackets and cropped, wide-legged trousers. After having seen the Japanomania-exhibition at Ateneum, my interest in Eastern influences, or even orientalism, in fashion has resurfaced. Here's the million dollar question: is it wrong to wear blatantly orientalist pieces, and/or is it possible to wear those types of clothes without (looking like one's) appropriating? 

Kuulumisia ja luopumisia / What's ups and letting gos

Tänään aamulla kävelin asemalle auringonpaisteessa, pikkupakkasessa. Haistelin ilmaa, kuuntelin mustarastaita. Jalkakäytäviltä on lumi sulanut ja niiden pinta on karhean hiekotuksen peittämä. Talvisaappaat voisi kohta säilöä pois, niitä ei ehkä enää tarvita vähään aikaan. Keskustassa ihmiset vaikuttavat iloisemmilta kuin aikoihin. Nuorilla tytöillä on jalassa vajaamittaiset farkut ja kevyet tennarit. Kevät tulee, sen tuntee jo.

Vajaa pari viikkoa sitten saimme kuulla, että Masa teki kuolemaa. Pitkälle edennyt syöpäkasvain oli tehnyt tuhojaan kenenkään huomaamatta. Ei mennyt viikkoakaan, kun oranssi, höpsö, ihana kollimme lähti matkalle kissojen taivaaseen. Surutyö ei oikein ole vielä alkanutkaan kaiken tapahduttua niin nopeasti. Mennään päivä kerrallaan. Kotona odotamme turhaan Masan kurkkaavan kulman takaa, tallustelevan olohuoneen poikki ja hyppäävän sohvalle köllöttämään. 

Chris tutustuu uuteen kotikaupunkiimme hissukseen ja purkaa muuttolaatikoita, joissa riittää vielä hommaa, ja minä käyn töissä. Varasimme myyntipaikan ostarin kirpputorilta, koska kaikki tavaramme eivät mahdu asuntoomme kaikesta ennalta tehdystä karsinnasta huolimatta. Eilen ostin keväthölmöyspäissäni UFFin viiden euron päiviltä takin, joten jostain toisesta pitäisi nyt luopua. 

The blackbirds have started singing in the mornings as I walk to the train stop. Ice on the sidewalks has melted. It almost feels like spring already, and I'm looking forward to storing away my winter boots. In town trendy girls wear cropped jeans and sneakers, without socks, although that's pushing one's luck for sure.

Less than two weeks ago we found out that Masa didn't have long to live. A cancerous tumor had done its worst, without us having noticed anything before it was too late. On Monday Masa left for Kitty Heaven. We haven't fully understood our loss yet - everything happened so fast. We still somehow expect Masa to peek from around the corner, casually stroll through the living room and jump on the sofa next to us, but of course he doesn't. He is not here anymore.

We try to take things one day at a time. I go to work, and Chris explores our new neighborhood and unpacks our moving boxes. We started to sell some of our extra stuff at a nearby flea market, because despite our attempts to cull before the move, our stuff still doesn't fit into the apartment. In a fit of spring-induced madness yesterday I bought a new coat at a charity shop, which means that I have to let go of another one, or maybe even two.