Saturday, September 19, 2015

Kotivaatteista / What to wear at home

Olen ehkä katsellut vähän liikaa Miss Fisheriä. Takana on taas rankka työviikko, jonka jokaisena iltana olen paennut stressiä 1920-luvulle sijoittuvaan hömppään. Olen myös selaillut erinäisiä kirjoja kaukaisten vuosikymmenten muodista ja nauttinut joka hetkestä. Yritin tässä joku ilta takaperin kurkkia New Yorkin muotiviikkojen antia, mutta ei siellä näyttänyt olevan mitään, joka olisi näyttänyt minusta kauniilta juuri nyt. 

Vielä sananen KonMarí:sta. Mielessäni on kummitellut kirjassa kohta, jossa kehotetaan olemaan alentamatta mitään vaatteita röhnäisiksi kotivaatteiksi. Kotona kannattaa Marie Kondon mukaan käyttää omaa minäkuvaa vahvistavia, kauniita vaatteita, koska kotiaika on arvokasta. Miss Fisherin (krhm, joka tietysti on täysin realistinen hahmo) kotivaatteisiin kuuluvat kauniisti laskeutuvat silkkiaamutakit ja leveälahkeiset, ylelliset housut, kimallus ja korut, ja huomasin miettiväni päivänä muutamana, miksi rumat harmaat verkkarit ovat olevinaan paremmat kotivermeet kuin taivaallisen pehmeät, mistään kiristämättömät silkkisamettihousuni, joita en koskaan käytä. Ei kai siinä juuri mitään järkeä ole, että säästän silkkipuseroitani vain työkäyttöön, ja kotona päälläni on yleensä joku kulahtanut pitkähihainen harmaa t-paita. Taidan viskata tekstiilikierrätykseen kaikista rumimmat ja rupsahtaneimmat kotivaatteni ja korvata ne kauniimmilla. Nähtäväksi jää, paraneeko elämänlaatu...

Allaolevaa The Lighthouse-nimistä editorialia tähdittää Julia Nobis ja sen on kuvannut Ben Toms AnOther Magazinen syksy-talvinumeroon 2013/14. Kuvat lainasin täältä, josta löytyy myös koko kuvasarja.



I might have been watching too much of Miss Fisher's Murder Mysteries lately. As if the show didn't provide me with enough visual candy, I've also been flipping through my vintage fashion books pretty much every single evening. Clearly, something about the 1920s-1930s fashion really appeals to me right now, even more than usual. This past week I've tried to peek into the current happenings of New York fashion week, but I haven't seen a single thing that I like. Miss Fisher and vintage fashion it is, then.

I have one more thought on The Life-Changing Magic of Tidying. Marie Kondo writes that one should never demean any pieces of clothing to just home-wear. Since our time spent at home is valuable, we should wear pretty, comfortable clothes that also strengthen our self-image. The stuff that Miss Fisher (who, of course, is a totally realistic character, right?) wears at home include embroidered silk robes, beautiful, flowy wide-legged trousers, sparkle, and jewelry. I found myself wondering the other day why I supposedly find gray sweatpants more fitting and comfortable for wearing at home than my silk-velvet flares that I never wear. Or why I save my silk blouses to work and wear ugly gray long-sleeved t-shirts at home. I figured that I'll dump a bunch of my ugly at-home-clothes to textile recycling and replace them with prettier ones. I don't know about the effect it might have on my self-image, but I guess it can't hurt...

The editorial above is from AnOther Magazine's fall-winter 2013-2014 issue. It stars Julia Nobis, and the photos were taken by Ben Toms. You can see the whole editorial here.

12 comments:

  1. I also wonder about this. Might it be partly a function of the care needed in maintaining/taken in wearing silk velvet? I mean, if one does upset one's drink all over oneself, that's much more of a tragic event if a gorgeous antique garment might be ruined, rather than just an anyway easily replaceable pair of sweatpants needing to be chucked in the wash a day or two early. So we keep our more precious pieces, perhaps, for situations in which we are less relaxed and more likely to take care not to ruin them. One cannot lounge entirely comfortably whilst simultaneously taking care not to rip fine fabrics or crumple a garment that requires careful ironing... Perhaps fancier lounging clothes were really worn by those for whom somebody else would have had the responsibility of laundry & maintenance?

    ReplyDelete
    Replies
    1. You're probably right! I guess the trick, then, is to find pretty home-clothes... but the types that spilled orange juice or tea doesn't ruin. There has to be something else out there than gray sweatpants... :D

      Delete
    2. Not that this stops me from wishing I was lounging around in luxury! I do have red sweatpants, which might be somewhat more cheerful than grey. For pyjama tops I do sometimes use previously outside wear that is still pretty and a nice shape, but now too worn for proper dressing. So that can prolong the life of some nice items, whilst slightly improving the lounging situation.

      Delete
  2. Another point is that it is with our loved ones that we wear the frumpiest clothes. Granted, we should not need to be trying to impress them, or wear the facade we show to the working world, but don't they deserve better???
    Not sure we need to go to the velvet and silk, but maybe just old tee shirts with no rips?
    Interesting point.

    ReplyDelete
    Replies
    1. That's an excellent point - I never even thought of that...

      Delete
    2. I agree! my spouses schedules and mine means he never sees me dressed decently unless we are going out together or are on holiday!!! laura

      Delete
  3. Odota Pariisia, ehkä visuaalinen elämäntaso saattaa parantua! Ei Lontookaan, Katrantzoun digitaaliprinttejä lukuunottamatta, ole sekään päässyt säväyttämään... Ps. Ben Toms osaa asiansa, stylistinkään kädenjälki ei ole ihan b-luokkaa ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jees, Pariisia odotellessa... Lontoo ja tähänastinen Milano eivät ole juurikaan tehneet vaikutusta ihan muutamaa valonpilkahdusta lukuunottamatta. :)

      Delete
  4. Hei olen niin samaa mieltä tästä kotivaateasiasta. Sain oman herätykseni The Lost Art of Dress -kirjasta, jossa lainailtiin ihanien vintagepuketumisoppaiden ohjeita. Kotona pitää just olla ihanimmillaan, koska voi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. "Kotona pitää just olla ihanimmillaan, koska voi." - Hyvin sanottu! Pitääpä kaivaa esiin jostain tuo The Lost Art of Dress. Kuulostaa mielenkiintoiselta. :)

      Delete
    2. No jaa, kirja itsessään oli hieman vaikeasti sulatettava ja olisi kaivannut toimittajan käsittelyä, mutta ihan mielenkiintoisia aiheita siinä oli (blogissani http://a-lace-diary.blogspot.fi/2014/05/luen-linda-prz.html ja http://a-lace-diary.blogspot.fi/2014/05/beauty-over-novelty.html).

      Delete
  5. Laura in Toronto
    Well--one practical reason is that at home I cook and mess with plants and maybe inks; but I have upgraded my at home wear to nicer tees and decent pants or leggings!

    ReplyDelete