Tuesday, March 17, 2015

Taivas auki / Skies wide open


Kevättalven aurinko ja aukinainen taivas saavat tuntemaan olon mitättömäksi. Taivas on valtava, ja kun sitä tuijottelee aikansa, menettää käsityksensä painovoimasta ja paikastaan maailmassa. Kuin mitään muuta ei olisikaan, vain sinistä, vain tilaa, joka ei lopu, ja meidän punainen talo, taivaankannen alla, meidän turvapaikka. 


The sky feels bigger on sunny, late-winter days like this one. Staring up, one starts to feel disoriented, as if there was no gravity, no place for us here. Blue skies is all there is, all this space, all this never-ending space, and our red house, under the heavenly dome, our safe haven.


4 comments:

  1. Just tota tunnetta välistä kaipaa täällä "tornitalojen" keskellä, että seisoo keskellä peltoa ja koko taivaan avaruus kaartuu yllä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, se on hieno ja jotenkin ehkä vähän pelottavakin tunne. Itse en ehkä pystyisi asumaan ihan niillä latteimmilla lakeuksilla. Meillä on onneksi vähän vaihtelevampaa topografiaa täällä, ettei kumminkaan liikaa tilan tuntu ahdista. :)

      Delete