Tuesday, September 29, 2015

1930-luvun huumaa / Eye candy from the 1930s


Suosittelen lämpimästi Charlotte Fiell'in definitive sourcebook-muotikirjoja kaikille vintage-muodista tai kauniista vaatteista kiinnostuneille. Tämä aukeama on 1930-luvun muotia käsittelevästä opuksesta 1930s Fashion - The Definitive Sourcebook, jonka ostin tässä taannoin. Piirustukset ja vaatteet ovat niin henkeäsalpaavan upeita, että heikottaa. Kirjassa on lähes 600 sivua, joten inspiraatio ei lopu ihan heti kesken! 1920-luvun vastaavaa kirjaa piti pikkuisen metsästää, mutta lopulta sain tilattua omani Waterstone'silta.

---

I warmly recommend Charlotte Fiell's fashion sourcebooks to anyone interested in vintage fashion (or just great style in general). The spread above is from 1930s Fashion - The Definitive sourcebook that I bought recently - the drawings and the clothes are stunning. The book has almost 600 pages, so there is plenty of inspiration to go around! I had some trouble finding the equivalent 1920s book, but I finally managed to order a copy from Waterstone's.

Sunday, September 27, 2015

Luettavana / Reading now


Viikonlopun lukulistalla ovat uusin The Gentlewoman-lehti ja Katja Ketun Yöperhonen, jonka lainasin kirjastosta. Pidän pientä taukoa Infinite Jestistä. Väsyneet aivoni eivät ole kyenneet prosessoimaan kielellisesti vaativaa (ja tietysti täysin mestarillista) proosaa englanniksi. 

---

Reading this weekend: the latest issue of The Gentlewoman and Katja Kettu's new novel. I'm taking a little break from Infinite Jest - my brain has been too tired to process demanding (albeit masterful) prose in English.

Monday, September 21, 2015

Korvakoruja / Earrings


Tämänhetkiset lempparit, kaikki second handia. / My current favorites, all second hand.

Saturday, September 19, 2015

Kotivaatteista / What to wear at home

Olen ehkä katsellut vähän liikaa Miss Fisheriä. Takana on taas rankka työviikko, jonka jokaisena iltana olen paennut stressiä 1920-luvulle sijoittuvaan hömppään. Olen myös selaillut erinäisiä kirjoja kaukaisten vuosikymmenten muodista ja nauttinut joka hetkestä. Yritin tässä joku ilta takaperin kurkkia New Yorkin muotiviikkojen antia, mutta ei siellä näyttänyt olevan mitään, joka olisi näyttänyt minusta kauniilta juuri nyt. 

Vielä sananen KonMarí:sta. Mielessäni on kummitellut kirjassa kohta, jossa kehotetaan olemaan alentamatta mitään vaatteita röhnäisiksi kotivaatteiksi. Kotona kannattaa Marie Kondon mukaan käyttää omaa minäkuvaa vahvistavia, kauniita vaatteita, koska kotiaika on arvokasta. Miss Fisherin (krhm, joka tietysti on täysin realistinen hahmo) kotivaatteisiin kuuluvat kauniisti laskeutuvat silkkiaamutakit ja leveälahkeiset, ylelliset housut, kimallus ja korut, ja huomasin miettiväni päivänä muutamana, miksi rumat harmaat verkkarit ovat olevinaan paremmat kotivermeet kuin taivaallisen pehmeät, mistään kiristämättömät silkkisamettihousuni, joita en koskaan käytä. Ei kai siinä juuri mitään järkeä ole, että säästän silkkipuseroitani vain työkäyttöön, ja kotona päälläni on yleensä joku kulahtanut pitkähihainen harmaa t-paita. Taidan viskata tekstiilikierrätykseen kaikista rumimmat ja rupsahtaneimmat kotivaatteni ja korvata ne kauniimmilla. Nähtäväksi jää, paraneeko elämänlaatu...

Allaolevaa The Lighthouse-nimistä editorialia tähdittää Julia Nobis ja sen on kuvannut Ben Toms AnOther Magazinen syksy-talvinumeroon 2013/14. Kuvat lainasin täältä, josta löytyy myös koko kuvasarja.



I might have been watching too much of Miss Fisher's Murder Mysteries lately. As if the show didn't provide me with enough visual candy, I've also been flipping through my vintage fashion books pretty much every single evening. Clearly, something about the 1920s-1930s fashion really appeals to me right now, even more than usual. This past week I've tried to peek into the current happenings of New York fashion week, but I haven't seen a single thing that I like. Miss Fisher and vintage fashion it is, then.

I have one more thought on The Life-Changing Magic of Tidying. Marie Kondo writes that one should never demean any pieces of clothing to just home-wear. Since our time spent at home is valuable, we should wear pretty, comfortable clothes that also strengthen our self-image. The stuff that Miss Fisher (who, of course, is a totally realistic character, right?) wears at home include embroidered silk robes, beautiful, flowy wide-legged trousers, sparkle, and jewelry. I found myself wondering the other day why I supposedly find gray sweatpants more fitting and comfortable for wearing at home than my silk-velvet flares that I never wear. Or why I save my silk blouses to work and wear ugly gray long-sleeved t-shirts at home. I figured that I'll dump a bunch of my ugly at-home-clothes to textile recycling and replace them with prettier ones. I don't know about the effect it might have on my self-image, but I guess it can't hurt...

The editorial above is from AnOther Magazine's fall-winter 2013-2014 issue. It stars Julia Nobis, and the photos were taken by Ben Toms. You can see the whole editorial here.

Sunday, September 13, 2015

Järjestyksestä / Order


Radiohiljaisuus päättyy, taas vaihteeksi. Syynä siihen ovat olleet samat vanhat: kiire töissä, väsymys, ei ehdi, ei jaksa. En ole kuitenkaan ollut vähällä vapaa-ajallani toimettomana: olen tehnyt rästiin jääneitä pihatöitä, siivonnut niin perennapenkkejä kuin tupaakin. Olen kitkenyt rikkaruohoja, imuroinut, vienyt mattoja ulos tuulettumaan, raivannut vaatekaappia. Järjestys kiinnostaa, minkä vuoksi lukaisin kulttistatukseen nousseen Marie Kondon KonMarí - Siivouksen elämänmullistava taika-kirjan. Arvioni KonMarí:sta lyhykäisyydessään: kirjassa on kyllä joitain ihan mielenkiintoisia vinkkejä: älä siivoa vain vähän kerrallaan / kaikilla tavaroilla pitää olla oma paikka / visualisoi, millaisessa kodissa haluat asua ja toteuta se. Turhaa tavaraa ja siitä luopumista koskeva osio ihmetytti, koska kuka nyt enää nykypäivänä puhuu tavaran poisheittämisestä? Olin jokseenkin järkyttynyt siitä, ettei kierrätyksestä puhuttu kirjassa mitään. Isoimman miinuksen kirja saa kuitenkin siitä, että se on tyylillisesti aivan raivostuttavaa lässytystä: "Eikö ole mainiota, että kodin järjestäminen voi vaikuttaa myönteisesti myös kauneuteen, terveyteen ja hoikkuuteen?", "Koemme yhtäkkisen ahaa-elämyksen: Ai tällaista taittelua olet aina toivonut!". 

Luulen, että järjestyksen kaipuutani selittää ainakin osittain tämänhetkinen maailmantilanne. Olen seurannut vellovaa pakolaiskeskustelua, olen ärsyyntynyt, provosoitunut, sitten rauhoittunut ja yrittänyt järkeillä. Maailma tuntuu olevan kummallisessa käymistilassa. Joka sopukkaa riivaa epätietoisuus, epäjärjestys tai hillitön kiihkoilu. Ilmapiiri on räjähdysherkän oloinen. Olen paennut ikäviä ajatuksia ja pelottavia tuntemuksia telkkarin ääreen. Iltoja olen viettänyt niin Hercule Poirot'in kuin australialaisen Miss Fisherin murhamysteerien seurassa. Ihastelen 1920- ja 30-lukujen eleganssia, itämaisia kankaita, painavia sametteja, ja etenkin Miss Fisherin aamutakkeja ja tummaa polkkatukkaa. Eskapismia parhaimmillaan. 


Long time, no see! My excuses are the same as always: too much work, too busy, not enough time, don't have the energy. I've tried to spend the little free time I've had usefully: I've been working on my garden and cleaning the house. I've weeded perennial beds, organized my clothes, vacuumed, taken the rugs out. In short, I've been looking for order, which is why I read the much-hyped Life-changing Magic of Tidying by Marie Kondo the other day. My two cents: the book provides some interesting ideas (never clean just a little bit at a time / disorder comes from stuff not having its own place / visualize your ideal home, and then create it), but the overall writing style is infuriatingly patronizing - although I am not sure if the latter is the Finnish translation's fault. It also amazed me that although a crucial part of the book has to do with culling and letting go of things, it hardly mentions recycling. Who in this day and age talks about throwing things away?

I suspect that my recent craving for order might have something to do with my attempt to keep up with current affairs more closely. The on-going debate regarding the refugee situation in Europe has been troubling me greatly. The world seems more volatile than usual, there is so much commotion going on in this part of the world and that, and the social media's response to everything is convoluted and agitated at best. The general mood is unpredictable, and I don't like it. I've spent evenings watching Hercule Poirot and the Australian hit show Miss Fisher's Murder Mysteries. I admire the effortless elegance of the 1920s and 30s styles, the luxurious fabrics, and Miss Fisher's robes and her short dark bob. It's escapism at its best.