Saturday, November 29, 2014

Lempparijuttuja / A few of my favorite things

1. Pöhkö dinosaurustyyppi ja unikon siemenkodat
2. Kolmilokeroinen, pienen pieni kirppislaukku
3. Lihava kissa ahtautuneena liian pieneen koriin 


1. A goofy dinosaur statuette and poppy seedpods
2. A cute vintage mini satchel
3. A fat cat in a basket

Wednesday, November 26, 2014

Ruututakki / Plaid coat

Lempitakin tittelistä kilpailee kiivaasti tämä ruututakki, jonka löysin paikalliselta jeesuskirpparilta viidellä eurolla viime vuonna. Tässä oli jokseenkin oudot myrkynvihreät muovinapit, jotka korvasin Chrisin minulle netistä tilaamilla 1940-50-luvun tsekkiläisillä lasinapeilla. 

Tässä yhteydessä on kenties asiallista mainita, että minulla on ihana aviomies. Kun tuskailin sopivien nappien puutetta takkiini, Chris yön pimeinä, unettomina tunteina surffaili netissä ja etsi takkiini täydelliset vintage-napit, ja yllätti minut raskaan työpäivän jälkeen. Villi veikkaus: luulen, että kaikki aviomiehet eivät sellaista tee.


This vintage coat is currently in the running to become America's Next Top my favorite coat. I bought it last year from a small, local charity store for five euros. It had weird green plastic buttons, which I replaced with these beautiful, 1940s-50s Czech glass buttons that Chris got for me online. 

I believe it is suitable to mention at this point that I have an amazing husband. I mutter almost inaudibly about needing to find new buttons for my coat, and then the next thing Chris does is spend a sleepless night online looking for the right buttons, orders them, and surprises me after a tough day at work. I have a vague feeling that not all husbands do that.

Saturday, November 22, 2014

Women in Clothes: Taste or style?

Viimeisestä Women in Clothes-postauksesta on vierähtänyt hetki, mutta projekti jatkuu! Vastailen siis omalta osaltani hienon WiC-kirjan haastattelukysymyksiin. Seuraava kysymys pitkällä listalla kuuluu: kumpaa sinulla on, makua vai tyyliä, miten niitä määritellään, ja kumpi niistä on tärkeämpi?

Tiedän kyllä, mitä tähän pitäisi vastata. Pitäisi kai lainata kornisti jotakin Coco Chanelin lausahdusta tai todeta, että muoti vaihtuu ja tyyli on ikuista, vai miten se menikään. Maku ja tyyli ovat aika monimutkaisia termejä. Molemmat ovat hankalasti määriteltäviä, osittain sen takia, että ne ovat kovin tavoiteltavia: niitä kuuluu haluta. 

Vastaan kysymyksen ensimmäiseen osaan: jos maulla tarkoitetaan muodin diskurssiin kuuluvaa varovaista innovatiivisuutta, joka lomittuu kuitenkin yhteiskunnallisiin pukeutumisnormeihin, ei, minulla ei ole makua, ei sitten nimeksikään. Pidän siitä, että näytän joskus ihan naurettavalta tyylikokeiluineni. En välitä juurikaan siitä, mikä on hyvän maun mukaista, miten minun kuuluisi pukeutua. Itse miellän maku-termin juurikin sellaisena, joka pyrkii konventionaalisuuteen. Maku pitää aina hyväksyttää toisilla. Maun määrittelee ulkomaailma, ei yksilö itse.

Entä sitten tyyli, onko minulla sitten sitä - no tietysti. Jokaisella on omansa, riippumatta siitä, miten kukin sen määrittää. Tyyli on subjektiivisempi kuin maku, ja jos minulta kysytään, paljon tärkeämpää. 

Mieleeni tuli eräs työn kautta tuntemani rouva, joka vaikuttaa paikallispolitiikassa. Rouvalle välillä naureskellaan selän takana, koska hän pukeutuu vaaleanpunaisiin glitter-vaatteisiin ja ikänsä puolesta täysin sopimattomiin asusteisiin. Hänellä ei ole makua, mutta voi pojat, hänellä on tyyliä, joka on hänen omansa. Ihailen tavattomasti sellaista naista, joka vähät välittää, mitä ulkopuoliset hänen tyylistään ajattelevat. Pari viikkoa sitten hän ilmaantui tapaamiseen ministerin kanssa vaaleanpunaiset Reinot jalassa. Ihailen.

- - -

It's been a while since my last Women in Clothes-post, but the project continues! The next question that this fine book asks is: Do you think you have taste or style? Which one is more important? What do these words mean to you?

I know how I should answer: I should come up with a suitable Coco Chanel-quote and say that while fashions change, style is forever, or whatever the saying is. But boy, taste and style are pretty tough words to pin down. I guess what they have in common is that both are desirable: we are supposed to want them.

Well, let me answer the first part of the question: if we define taste as carefully considered innovation that falls in line with societal dressing norms, no, I have no taste to speak of. I'm not afraid to look ridiculous at times, I like to try out new things. I don't really care about good taste. To me, taste tries to be somewhat conventional. Taste always has to be approved by someone else. Taste is defined by the outside world, not the person getting dressed.

And what about style, then? Yes, I have style. We all do. We all have our own style, regardless of how anyone else defines it. Style is subjective, and to me, much more important than taste.

The question makes me think of a lady, a local small-town politician I know through work. Sometimes other people laugh at her behind her back because she wears pink glitter-encrusted clothes and totally age-inappropriate accessories. She has no taste in the general sense of the word, but wow, she has style that is completely her own. I admire her tremendously: she couldn't care less what other people think of her and her style. A few weeks ago she showed up to shake hands with a high-ranking government minister, wearing baby pink slippers. Awesomeness! 

Wednesday, November 19, 2014

Lempitakkikriisi / Favorite-coat-crisis

"Tiia... toi ei oo jotenki... sua...", kollega sanoi eilen, kun vedin päälle viime vuoden lempikirpparilöytöäni, sammalenvihreää Ritva Fallan takkia. Olin järkyttynyt. Rakastan nimittäin tätä takkia, rakastan kaikkea siinä: väriä, tekstuuria, ylisuurta muodottomuutta, mahtavia kauluksia, olkasaumojen puutetta, pituutta. Tämä takki on kuin lämmin turvakupla, jonka kätköihin voin piiloutua tyhmältä marraskuulta, ja lisäksi olin myös kuvitellut näyttäväni se päällä jokseenkin tyylikkäältä. 

Pyysin kollegaa selventämään, mikä tässä takissa ei toiminut. Hän katsoi minua pää kallellaan: "No eihän sillä ole väliä, mitä mieltä olen." No ei olekaan. Mutta sitten kollegaa komppasi seurueeseemme kuulunut 16-vuotias tyttö, joka kysyi minulta, haluaisinko tietää, mikä takissa on vikana. "Se on tosi pitkä. Se kaipaa vyötä", tyttö paukautti itsevarmasti. Minä haukoin henkeäni. Eihän nyt kaksirivinapituksella varustettua tämän mallista takkia sovi vyöttää. Minä en vyöttäisi, vaikka mikä olisi.

No niin, minulla on nyt lempitakkikriisi. Sanokaa rehellinen mielipiteenne takista: onko tässä jotain vikaa, vikaa, vikaa?



"Tiia... somehow that... just isn't quite... you...", a colleague said yesterday, as I was wrapping one of my favorite coats around myself as we were leaving a meeting. I was a little shocked. No, not a little shocked, a lot. See, I love everything about this coat: the moss-green color, the texture, the shapeless of it, the undeniable comfort factors, the length. The coat is like a fuzzy, awesome protective bubble. I had also imagined that I looked pretty snazzy in it. 

I tried to get my colleague to clarify her thoughts, but she just looked me up and down, her head tilted to the side. "It doesn't matter what I think about the coat. I am sure I sometimes wear something you don't like, right?" Right. But then it turned out that a 16-year-old girl from our party agreed with my colleague. "Yeah, it's, like, really long. You know what it needs? A belt", she said confidently. I gasped. There is no way I'd ever belt an over-sized, double-breasted coat. I wouldn't belt it, no matter what.

So there, now I have a favorite-coat-crisis. Please, reassure me. It's not so bad, right?

Monday, November 17, 2014

Viikon kirpparilöytö / The flea market find of the week

Olen tottunut siihen, etten yleensä löydä täkäläisiltä kirppareilta mieleistäni musiikkia: Popeda ja Vera Telenius eivät nappaa. Mutta joskus Etelä-Pohjanmaa yllättää. Törmäsin sunnuntaina todelliseen löytöön: joku oli päättänyt luopua 1970-luvun lopun funk-, soul- ja r&b-kokoelmastaan. Hintaa LP-levyillä oli euron kappale. Kaamosta ei voi tehokkaammin selättää kuin kuuntelemalla vinyyliltä New Birthiä, General Jacksonia ja The Temptationsia. 


What a score! I found a big pile of LPs at the flea market, all late 1970s r&b, funk and soul, for one euro each. If the sounds of New Birth, General Jackson and The Temptations on vinyl don't make me smile in the midst of November darkness, I don't know what will... 

Friday, November 14, 2014

Voi marraskuu / Oh November


Olipa kiireinen työviikko. Olen tehnyt ylipitkiä päiviä, istunut kokouksissa iltakymmeneen. Marraskuun pimeimpinä iltoina tekisi mieli vain syödä paljon suklaata ja katsoa kökköjä tv-ohjelmia, joten bloggailuun ei ole liiennyt paukkuja. 

Sain ikuistettua kuviin vain yhden ainoan asun tältä viikolta: torstaina oli päällä kirpparilta eurolla löytynyt villasekoiteneule, COSin second hand-villahame ja Helsingin reissulta UFFista löytyneet mustat saappaat. Riipuskin on kirpparilöytö. Kaikki on siis second handiä. Sen sijaan, että otsikoisin vieläkin näitä postauksia Viikko kirppisvaatteissa-nimellä, väsäsin "only second hand"-tägin, jonka alta löytyvät menneet ja tulevat kirppisvaatteista kyhätyt asut. Haaste siis jatkuu, otsikointi vain muuttui.


What a hectic work week it has been. I've worked overtime and sat in meetings until 10 pm, so there hasn't been much time for blogging. These are the only outfit shots I managed to take this week - the evenings have been way too dark. Not that one feels like blogging on November evenings anyway. Eating chocolate and watching crappy TV is all I have had energy for.  

Everything in the outfit is second hand. I've decided to abandon the "Wear second hand clothes for a week"-challenge-title for these posts, because it feels plain silly to keep labeling this exercise a week-long-challenge when it's not. So I've created an "Only second hand"-label, and you can find my past and present all-second-hand-outfits from that category.  

Friday, November 7, 2014

Viikko kirppisvaatteissa, osa 5 / The "Wear second hand clothes for a week"-challenge, part 5

Kirppisvaatehaaste jatkuu. Cosin villamekko oli hyvä löytö Frida marinasta viime talvena. Yönsininen karvainen neuletakki on Suomessa tehtyä MalliMaria, jalassa uskolliset mustat mieskengät. Tämä asu olisi varmaan näyttänyt vähän paremmalta ilman pipoa, mutta tukka oli niin sekaisin (lue: Nakke Nakuttaja-look), ettei pipottomuus tullut kysymykseen. 


The second hand clothes-challenge continues. I found this woolen Cos-dress at Frida marina last winter. The fuzzy cardigan is by MalliMari, an old Finnish clothing brand from back in the day. The shoes are the same old brogues I keep wearing all the time. The outfit would have probably looked better with a nice hair-do, but I resembled Woody Woodpecker when I got out of bed. Needless to say, the beanie was not optional...

Thursday, November 6, 2014

Elämä hymyilee / Life is good


Pimeys on tipotiessään: meillä on lunta! Eilen taivas oli koko päivän sininen. Piipahdin kesken työpäivän myyjäisissä, joissa kaupattiin lopetetun koulun vanhaa irtaimistoa. Napsin mukaan nättejä kirjoja, xylofonijazzia ja pari opetustaulua. Oli hyvä päivä.


Bye bye, darkness, we have snow! We had blue skies all day yesterday. I swung by a vacant school where they were clearing their old teaching materials. Bought some pretty books, xylophone jazz and awesome, ancient teaching charts for mere pennies. It was a good day.

Wednesday, November 5, 2014

Kissaraportti / Cat report

Neljän kissan kanssa ei käy aika pitkäksi. Testasimme somessa levinnyttä "istuuko kissa ympyrään"-villitystä. Audrey oli kovin kiinnostunut jo siinä vaiheessa, kun kameran piuhaa väännettiin lattialle oikeaan muotoon. Audrey istui ympyrään alle 10 sekunnissa. Muut kissat eivät tosin voineet asiasta vähempää välittää, eikä ympyrä ole ensikosketuksen jälkeen Audreytakaan enää kiinnostanut.

Varsinainen hitti tällä viikolla on lämpimälle leivinuunin pankolle asetettu, kirpparilta löytynyt korkea kori. Illusia näyttää, kuinka naftiin koriin vääntäydytään ja pysytään lämpimänä kelin taas viiletessä.


Life is never boring with four cats. This week we tested a social media phenomenon, where people make circular shapes on the floor with tape, rope or wire, which is supposed to attract cats. It worked with Audrey, but the others didn't fall for it. Audrey sat in her circle for a little while, but hasn't visited it a second time. I guess it got old fast...

We found a cool basket at the flea market. I placed it on top of the warm baking oven, and not at all surprisingly, it has become the cats' favorite spot. Illusia squeezes in and stays nice and toasty when it's cold outside.

Tuesday, November 4, 2014

Nauti pimeydestä / Enjoy the darkness

On niin pirun pimeää, että hirvittää. Teoriassa pidän kyllä hämäristä illoista, kynttilänvalosta, leivinuunin lämmittämisestä, kietoutumisesta villavilttiin ja -sukkiin teekupin kanssa kun sade piiskaa ikkunaa. Oikeasti näkisin kuitenkin mielummin eteeni. Kissojen takia tuvassa ei voi juurikaan polttaa kynttilöitä eikä tuikkulyhtyjä lasketa. Leivinuuni puskee savua tupaan. Viltin kulma on kissan oksennuksessa ja villasukat valuvat jalasta. Tee pissattaa. 

Onneksi on kirpparilta löytynyt käyttämätön Arabian Kokki-vuoka. Saako jo laittaa jouluvalot? 


It's so bloody dark outside, it's not even funny. In theory I like dark evenings, candle light, the warm baking oven, wool blankets and -socks, endless cups of tea. In reality I'd prefer to see where I'm going. We can't really have too many candles in the house because of the cats. The baking oven shoots smoke into the kitchen. The wool blanket has cat throw-up on it. Tea makes you go pee. 

Well, at least I found an awesome, unused Arabia oven dish at the flea market. Is it too early for Christmas lights?

Monday, November 3, 2014

Viikko kirppisvaatteissa, osa 4 / The "Wear only second hand clothes for a week"-challenge, part 4


Tätä kirppisvaatekertaa inspiroi The Row'n syys/talvi 2014-mallisto. Simppeliä, jokseenkin neutraalia ja ennen kaikkea mukavaa. Muhkea neulepoolo maksoi kirpparilla 5 euroa, miesten villahousut ja nahkakengät euron kukin. Hurja seitsemän euron satsaus koko asuun, siis. 

Pitänee tässä välissä kertoa, että tämän kirpparivaatehaasteen aikana suuri osa asuistani on jäänyt kuvaamatta pimeyden takia. Mutta en ole lipsunut: päälläni ei ole ollut nyt kokonaiseen kahteen viikkoon muita kuin second hand-vaatteita. Jee!


This all-second-hand outfit got its inspiration from The Row's a/w 2014 collection: simple, somewhat neutral, and above all, comfortable. I paid five euros for the chunky knit. The men's wool trousers and the leather shoes cost one euro each. The cost of the total outfit: whopping seven euros.

I'm going to pat myself on the back: despite the fact that I haven't been taking pictures of all the outfits I've worn lately (it's been too dark for photos), I haven't worn anything but second hand clothes for two weeks now. Yay!

Sunday, November 2, 2014

Huurteessa / Frosty


Lauantaiaamuna maailma oli valkoinen. Kaikki huurteessa, jokaista ruohonkortta myöden.


Everything was white on Saturday morning. Every single straw, covered in hoarfrost.


Saturday, November 1, 2014

Pimeyden vuodenaika / The dark season is upon us

Pimenevältä näyttää jo neljältä. Otin kuvan tuvan ikkunan läpi pari päivää sitten. Heijastavat valot näyttivät lentäviltä lautasilta. Olen katsonut liikaa Salaisia kansioita. 

Taistelen pimeneviä päiviä vastaan muotilehtien voimalla. Tykkään Violetista. Plussaa persoonallisista malleista ja mielenkiintoisista jutuista. Ainoa miinus tulee siitä, että lehti haisee karsealta, kemikaaleilta kai.


The days get shorter and shorter. The shot above was taken through a window at 4 pm a few days ago. I like how the kitchen lights' reflection looks like UFOs in the sky. I've spent too much time with the X-Files, obviously.

I fight against darkness with fashion magazines - they cheer me up and take me somewhere else. I like Violet. I like that they sometimes use older models, and the editorial content is interesting. My only complaint is the smell: the magazine reeks of chemicals.