Meidän järvemme ei ole mikään tavallinen järvi. 77 miljoonaa vuotta sitten tähän paikkaan syöksyi puolen kilometrin levyinen meteoriitti. Se tuhosi kaiken elämän täältä. Vesi alkoi kertyä meteoriitin synnyttämään, valtavaan kraatteriin ja teki siitä järven. Meteoriitti näkyy tällä vieläkin, ja muutoinkin kuin järven erikoisen pyöreässä muodossa: järven rannoilta löytää omituista, mustaa, huokoista massaa, joka on valtavan avaruudenkappaleen ja paikallisten kivilajien sekoitusta.
Joskus katselen järven avointa selkää ja mietin, miksi meteoriitti iski juuri tänne. Kuinka elämä voitti, kuinka haavoittuvia, sattumanvaraisia, kuinka pieniä olemmekaan.
Our lake is no ordinary lake. 77 million years ago a half-a-kilometer-wide meteorite hit Earth, right here. The explosive impact killed all life. Eventually water began to trickle into the huge crater, and the lake was born. The basin has an unusually round shape, and on the shores one can find black, porous mass, a result of the meteorite having fused into the local bedrock.
Sometimes I look at the wide water and wonder what led the meteorite here. How life survived, and how vulnerable, how coincidental, how small we really are.
Hienoja kuvia... Ja niinpä, mystinen juttu tämä elämä. Itse tapasin hiljan ihmisen joka oli (miten sen nyt sanoisi kuulostamatta tosi lokeroivalta) "vaihtoehtoinen." Siis syvällä sellaisissa jutuissa, ei vaan tällainen arki-ihmettelijä, joksi itse kai itseni luen. Hän mm. oli sitä mieltä että kaikki nyt syntyvät lapset tulevat jostain "muualta".. Opettamaan meitä muita, näyttämään meille asioita, korjaamaan asioita.. Mistäs sitä tietää, meteoriiteista ja pikkuihmisistä.
ReplyDeleteMutta todella, pieniä ollaan, pisaroita meressä. <3