Thursday, May 26, 2016

Muutoksista / On Changes


Alkukesä lähiössä tuntuu epätodelliselta. On lämmin, tuoksuu kukilta, satakieli laulaa. Mieli tuntuu voikukan höytyvän painoiselta ja kaukana on nyt se raskas taakka, jota vielä vuodenvaihteessa kannoin. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä todemmalta ja hurjemmalta tuntuu se, kuinka syvissä vesissä jouduinkaan räpistelemään ennenkuin sain kammettua itseni rannalle. Ilman ammattiapua minulle olisi voinut käydä huonosti. 

Kun sain alkuvuodesta tietää uudesta työpaikastani Helsingissä, naapurin täti maalla sanoi minulle, ettei se kuule vaihtamalla parane, älkääkä ainakaan taloanne myykö, koska saatatte hyvin tulla maitojunalla takaisin. Olin liian voimaton vastaamaan yhtään mitään tähdellistä tai nasevaa, mutta tiesin silloin ja tiedän nyt, että muutosta ei tule ellei ala tehdä asioita tietoisesti toisella tavalla. Pitää valita jotain erilaista, jotain ihan muuta. Vaihtamalla vaihtuu, ja joskus vaihdoksen mukana tulee kuin tuleekin naapurin tädin peräänkuuluttama paraneminen. Koskaan ei ainakaan pidä jäädä tuleen makaamaan, siinä rikkoo itsensä ja ehkä läheisensäkin. 


Istuimme keskiviikkona Chrisin kanssa ilta-auringon kultaamalla penkillä siirtolapuutarhan kupeessa ja välillä minä luin pätkiä A Confederacy of Dunces:sta ääneen. Mustarastas parkkeerasi koivuun, luritteli siinä aikansa, aurinko siirtyi puiden latvojen taa. Tuli viileämpää ja kävelimme kotiin hissukseen. Kerrostaloasunnossa lämpötila oli noussut 27 asteeseen ja naapurin tupakansavu tunkeutui parvekkeelta olohuoneeseen, mutta ihan sama. Henki kulki silti paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Olen työstänyt pitkään postausta maalta pois muuttamisesta, mutta viimeistelystä ei meinaa tulla mitään. Vaikka miten sanani asettelisin, postaus kuulostaa maaseutukritiikiltä, jota en oikeastaan halua antaa. Monimutkaisen vatvonnan sijaan totean tässä ja nyt, että kävi vain niin, että hommat eivät  maalla natsanneet ja piti keksiä jotain muuta tilalle. Sitten teimme jotain toisin ja tässä ollaan. Vaihtamalla parani. Mitä sitä kummempia selittelemään.


Early days of suburban summer seem almost unreal. It's warm, the air smells of flowers, nightingales sing. My mind feels as light as the fluff of dandelions that have gone to seed, and the heavy burden on my back from last year seems further away every day. The more time passes though, the more it hits me that I was in very deep water then, and I was lucky to get myself back on shore. Without some professional help, I don't know what would have come of me.

In January, when I found out that I had gotten a job in Helsinki and we were starting to plan our move, a neighbor back in the countryside told me that I shouldn't expect things to get any better with change. (It's an old Finnish saying that follows the logic of "better the devil you know than the one you don't".) She said that we shouldn't sell our house because we might just end up running back to the country with our tails between our legs when things didn't change for the better. I was too tired, weak and exhausted to say anything to her then, but I knew then and I know now that sometimes one just needs to do something differently. Sometimes continuing with the same old, same old, is not an option. When there is change, there is at least a chance for something new to come out of it. There is another Finnish saying, and it's one that I like very much: don't lay down on fire, which means that if you find yourself in a tricky situation, don't stand still. Move. Flee. Do something different. 


On Wednesday Chris and I went for a walk in our suburban surroundings. We sat on a bench overlooking communal gardens and I read funny passages of A Confederacy of Dunces out loud. A blackbird sat in a nearby birch tree, sang a song, and then the sun dipped below the treeline. It got a little chilly and we headed home. In the apartment the temperature was hovering at steady 80 degrees and the neighbors' cigarette smoke wafted into our living room. But I didn't care, because these days I just breathe easier. 

I've been working on a detailed post about why we left the countryside and moved to Helsinki, but I find it practically impossible to explain myself properly. No matter how I place my words, it reads as criticism of the countryside which I have no interest in producing. Maybe complicated explanations are unnecessary: things just didn't work out in the countryside and we chose to do something different. More importantly, things got better. 




Wearing a byMamaha-turban, a flea market blouse & knit skirt and sweatshoppy old flats. The leather bag is from Frida marina and sunglasses by Gucci.

14 comments:

  1. Ihania kuvia. Enkä edes aloita siitä kuinka selvästi sen sinusta näkee, sen muutoksen. Melkein jo unohdin siinä välimatkan ja stressin kuormittavassa tilassa miten nopea, kepeä, terävä ja hauska sun pää on..:). Ihmisen pitää saada valita. Tätä mäkin olen pyöritellyt, sitä että kuulostaahan se kliseiseltä sanoa "asun vaikka roskapöntössä kunhan on terve ja asiat hyvin sydämessä" - mutta kun se on totta. Sanotaan että asuinpaikan vaihtaminen on "vain maantietoa", että samat ongelmat ne sitten ovat vastassa kuitenkin. Aina se ei ole lainkaan totta. Ympäristön vaikutus ihmiseen on ylättävän suuri. Kodikseen saa kutsua sitä paikkaa jossa saa olla oma itsensä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. <3 Niinpä. Aina maantieto ei ole vain maantietoa. :)

      Delete
  2. You look so at ease and happy, and I am very glad for that. Also, I absolutely love your turban.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you! Indeed, the turban is awesome, I wear it pretty much every day. :)

      Delete
  3. Hi Tiia:

    Red Bed and Maru & Hana video

    Do you know the cats in the above video? If so, wonderful. If not, you have a treat in store. Many laughs await you if you have time to look at other people's cats behaving, well...., like cats. Perhaps your cats will be jealous. I hope not.

    I read all your posts and read today's post with great interest. Brava to you for taking care of yourself. I'll be interested in the next chapter you write on the subject.

    All the best

    Vancouver Barbara

    ReplyDelete
    Replies
    1. I haven't seen the video before, but oh my, what adorable kitties they are! That red bed is hilarious! :D

      Delete
  4. I am happy to see you so happy here. I think that saying (the first one) is applicable to stuff in our heads. Like it's a very "wherever you go, there you are again" -- but I think we all do better in environments or under different conditions, and even that changes over time. (My like/hate relationship to NYC is very high and low tide depending on the day.)

    I feel like your readers will just be happy that it seems like you made the right choice and you're happy. I remember reading your posts from last year and feeling like even if nature seemed beautiful, you still seemed a little sad. While I'm curious, I definitely don't need details. xox

    ReplyDelete
    Replies
    1. I've looked at some of my posts from last year, and it's safe to say that I wasn't happy. I was way too stressed out, I wasn't getting much out of my job, and the general vibe in the area where we lived was... well, let's just say that being a liberal in a conservative environment wasn't easy. But things are better now, even though to some extent we still miss the beautiful nature and our house, and Chris especially misses the peace and quiet... But I totally agree re: how different environments suit certain life stages better than others, and those things can always change.

      Delete
  5. Mukava lukea, että muutto kaupunkiin on tuonut hyvää mieltä elämääsi. Mä olen tehnyt yhden muuton vuosia sitten toiselta puolelta Suomea takaisin kotikonnuille. Podin silloin jatkuvaa koti-ikävää ja ainoa kotini oli kotikyläni. Nyt täällä oltu jo kymmenen vuotta, enkä voisi kuvitellakaan asuvani muualla.

    Ihania kuvia ja asukokonaisuus ihan kymppi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että olet löytänyt paikkasi! Musta tuntuu joskus, että olen aina menossa jonnekin, että juurtuminen on mulle vaikeaa. En tiedä, löydänkö koskaan sellaista paikkaa, josta en koskaan haluaisi jonnekin muualle. Taidan olla vähän levoton sielu! :)

      Delete
  6. 'Move. Flee. Do something different.' Wise and true words. I did five years ago from my home town and never regretted it. I could breathe again. I know exactly what you mean. So pleased for both of you and you both look so happy. Keep moving forward. Love, Susan

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thanks for your lovely comment Susan! Change is good, isn't it! :)

      Delete
  7. Kiva kuulla, olen vähän odottanutkin jotain postausta muuttoon ja sen syihin liittyen.
    Oikeastaan hiukan kummastelinkin mielessäni, miten erityisesti miehesi viihtyy siellä, muutoksen aiempaan täytyy olla täydellinen. Maaseudun idylli on kivaa ja kaunista lomalla satunnaisesti muutaman viikon, mutta elinympäristönä ympäri vuoden...vaatii ihan omanlaisensa ihmistyypin, väittäisin. Itse en kuulu siihen rotuun, vaikka olenkin maalta kotoisin.
    Vaatii rohkeutta ja voimaa "kääntää kelkkaa", hienoa, että se on tehty, kun se on tuntunut oikealta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itse asiassa meistä kahdesta mieheni viihtyi maalla paljon paremmin kuin minä - Chris on vähän erakko luonteeltaan ja maaseudun rauha sopi hänelle hyvin. Minä taas kaipaan enemmän menoa ja meininkiä ympärilleni...

      Maalla asuminen on omalla tavallaan ihanaa, mutta on se joskus raskastakin, koska ainakin tuolla meidän seutuvilla minun oli vaikeaa olla oma itseni hieman kliseisessäkin "kirkko, keskusta, perinteiset sukupuoliroolit"-asetelmassa. Luulen, että maalla asuvan pitää olla todella vahva. Pitää pystyä olemaan välittämättä ympäristön tasapäistävästä paineesta. Toki tässä lienee suuriakin alueellisia eroja eivätkä kaikki maalaispitäjät ole suinkaan samanlaisia. :)

      Delete