Tuesday, June 2, 2015

Olen lyhythiuksinen nainen. Mitä sitten? / I am a woman with short hair. So what?

Leikkautin hiukset tosi lyhyiksi. Olen saanut kuulla asiasta pitkin päivää: "Ootko karannu työleiriltä?", kysyi työkaveri. "Luulin, että tänne on tullut töihin joku mies", sanoi asiakas. "On se hyvä, että olet naimisissa, ettei ala kulkea huhuja sun suuntautumisesta, heh heh", laukoi eräs. Lyhythiuksinen nainen on  kummajainen, jonka seksuaalista suuntautumista saa ruotia päin naamaa - vitsillä tietenkin. Eihän naisten tarvitse naiseuteensa kohdistuvia herjoja ja heittoja niin tosissaan ottaa, eihän. Hyvässä hengessä ja niin poispäin. 

Yritin kaivella tälle postaukselle jonkin sortin yhteiskunnallis-kulttuurillista viitekehystä. Luin Wikipediasta tekstejä pitkien hiusten merkityksestä, katselin leffastillejä Jeanne d'Arcin kärsimyksestä. Bongasin Coco Chanelin lausahduksen, jonka mukaan hiuksensa leikkaava nainen on muuttamassa elämäänsä. Sitten luin juttua, jossa oli referoitu sosiaalisessa mediassa levinnyttä kirjoitusta, jossa lyhythiuksisia naisia pidetään mielenvikaisina ja ehdotetaan holhottaviksi. Alkoi ärsyttää, tänään kuulemani kommentit, kaikki, ja ylipäätään lähiaikoina sosiaalisessa mediassa vellonut feminismin vastainen urpoilu. Minulla (ja monella muullakin naisella) on lyhyt hiukset. Meillä on lyhyiden hiusten lisäksi mielipiteitä. Se on kuulkaa voi voi.


I had my hair cut really short. All day today I've been listening to remarks about it. "Did you escape from a work camp?", asked a colleague. "Oh, I thought you had been replaced by some new guy," remarked a customer. "Well it's a good thing that you're married, so that people won't start talking about your... orientation, ha-ha," joked another. In normal circumstances I wouldn't have bat an eyelid, but waves of anti-feminist rants have been taking over Finnish social media in the last month or so. Women, apparently, take sexist jokes "too seriously", and yes, since I have no sense of humor, I didn't find it too funny that my gender, my sexual orientation and my marriage were brought to the table as material for cheap giggles. It's a haircut, after all, just a haircut (except that of course, it isn't).

Before I started to write this post, I looked for a sociological/cultural context, trying to find an intellectual framework for all of this. I read stuff on Wikipedia about the significance of long hair throughout history, and looked at movie stills from The Passion of Joan of Arc. At some point I came across a Coco Chanel quote, which states that "a woman who cuts her hair is about to change her life". Then I read a strange news story about some misogynist website that argues that women who have their hair cut short have mental problems and should be monitored by the authorities. Then I just got too pissed off. I, and many other women, have short hair. We have opinions too. And that's all I have to say.

16 comments:

  1. Huuuiiii kun hieno toi kuva! Ja voi morjens. En voi tajuta että ne oikeasti sanoivat tuolla tavalla... päättivät todella sitten avata suunsa ja sanoa. Juu ja vitsillä tietenkin. Ääh.

    Mulla on maailman kaunein (lyhyttukkainen) sisko.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, ihana! Ja joo, oli melkoista settiä noi kommentit. Ensimmäisen tokauksen laukoja tosin pyysi seuraavana päivänä anteeksi, ja sanoi ettei tullut ajatelleeksi ollenkaan, mitä sanoi. Ja monta muuta työkaveria on sittemmin kehunut uutta tyyliä. :)

      Delete
  2. My Mum used to wear her hair really short sometimes. When she wanted to, my Dad would cut it for her. She was a stay-at home mother of four for whom anything was possible - that is what she chose - and who brought up her kids so they knew they could do anything, too. All her sons have had long hair at some point; I have also had my hair super short.
    Also, this look really suits you, you look absolutely gorges.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thanks, Radostin! Your mom sounds like a strong, amazing person, who wasn't afraid to look different, to show others that they can be what they want to be. :)

      Delete
  3. En todellakaan tiedä mitä sanoa. Ihmisten pohjattomalta tuntuva typeryys vetää aina vaan sanattomaksi.
    Monesti puhutaan, että eletään JO 2010-lukua, mutta aika monessa asiassa eletään VASTA 2010-lukua. Asenteet muuttuvat tuskallisen hitaasti.

    Sinä olet upea, tukalla ja ilman.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Villisilmä!

      On kyllä niiin totta, että joissain asioissa asennemuutos tuntuu vain kestävän ja kestävän. Yksi ikuisuuskysymyksistä tuntuu olevan se, miltä naisen kuuluu näyttää. Onneksi tässä kuluneella viikolla olen saanut kuulla monelta muulta, että ihailevat rohkeuttani ja tykkäävät vähän erilaisesta hiustyylistäni. Eipä se tietysti saa sanomattomaksi niitä kaikista typerämpiä kommentteja, mutta ehkä tässä ollaan menossa kuitenkin parempaan suuntaan... :)

      Delete
  4. What astonishingly rude responses. I tend to get tongue-tied with shock at such times, and only think of great comebacks later...like, to the "work camp" remark I might've said "why, yes, and how lucky for you since I can totally handle the way I always end up doing all your work too!" Unfortunately I would've wanted to punch the person who commented on your "orientation." ugh. I must add that I have a splendid sense of humor and I think you do too. Meanness isn't funny. I'm so sorry people were horrid to you. (Were they all/mostly men?)

    I'd say to hell with them and dye it purple next. In any case, you look marvelous. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thanks! :) I know what you mean re: getting tongue-tied. I just couldn't think of anything to say to those people at the time, and of course I came up with witty responses only two hours after, when it was too late. The first comment actually came from a woman, who later came up to me to apologize, which was very nice of her. The two other remarks came from men in their 60s...

      Delete
  5. Pöh, mitä pönttöyksiä olet saanut kuulla. Kaunis kuin mikä ja niinkuin tuossa aiemmin kommentoitu - upea kanssa ja ilman. Virtuaalituttavuuden perusteella tukkasi alla ajatuksia, mielipiteitä - ehdottomasti. Täältä peukkua!!

    ReplyDelete
  6. Jos työni antaisi myöden, myös minulla olisi tuollainen tukka kuin sinulla. En ole osannut edes ajatella, että joku voisi kommentoida sitä erikoisesti. Ei kai se ole naiseus hiusten pituudesta kiinni, nyt tai koskaan muulloinkaan?

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niinhän sitä luulisi! :) Etenkin naisen ulkonäkö tuntuu olevan sellainen asia, jota vielä tänäkin päivänä on soveliasta ruotia ihan vapaasti, vaikka luulisi, että ulkonäkö on jokaisen oma asia. Iltapäivälehdet saattavat tarttua jonkun naispoliitikon verkkosukkahousuihin ja sivuuttaa täysin naisen muut ansiot... mutta ehkä tilanne muuttuu, hitaasti...

      Delete
  7. Hauskaa kun kirjoitit aiheesta. Itse olen vuosia ajellut ja leikellyt hiuksiani ja kirjoitin aiheesta joskus kaksi pitkää blogausta:
    hellatonkokki.blogspot.com/2014/03/elamaa-kaljuna-naisena.html
    hellatonkokki.blogspot.com/.../miksi-naisten-kalju-ei-tule-koskaan.html

    ReplyDelete
  8. Mieheni on ajellut päänsä kokonaan siitä saakka kun pälveä alkoi tulla. Itse olen mukavuuden haluinen, eikä hiusten laitto kiinnosta. Pitää olla sipaisulla siisti.
    Erottuani edellisestä miehestäni, löysin tyylini elää ja olla ja myös hiusmallini. Se on superlyhyt.
    Viime kesänä leikkuutin parin millin siilitukan. Minua tuijoteltiin avoimesti kaupoissa, tosin suorat saamani kommentit olivat ihailevia tyyliin: kumpa minäkin uskaltaisin. Mieheni kuuli parkkipaikalla viereisestä autosta: "Uskaltaakohan täältä autosta noustakaan".
    Meitä stereotypioihin perustuva epäluuloisuus loukkasi muutamassa ravintolassa. Hienossa pihvipaikassa, tarjoilija ei pystynyt täysin peittämään ylenkatsettaan
    Mutta, emme anna moisen haitata. Pidämme tyylimme, koska muu ei itseä miellytä. Tukehtukoon tiukkapipot omiin karvoihinsa.

    ReplyDelete