Saturday, February 14, 2015

37-vuotiaan muotokuva / A portait of a 37-year-old


Täytin tänään 37 vuotta. En yleensä harrasta itsetutkiskelua syntymäpäivinäni, mutta jostain syystä tämä vuosi tuntuu erilaiselta. Muutoksen tuuli puhaltelee jossain, tunnen sen luissani. Mikä lie etiäinen. 

Kun olin teini-ikäinen, ajattelin tietäväni elämästä jotain kaksikymppisenä. Kaksikymppisenä luulin tietäväni elämästä jotain viimeistään kolmekymppisenä. Nyt lähestyessäni neljääkymppiä olen jo kai jokseenkin valmis myöntämään, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän olen varma mistään. Ajatus tuntuu lohdulliselta. Ei ole olemassa sellaista aikaa, jolloin kaikki loksahtaisi maagisesti paikoilleen. Ei ole olemassa aikaa, jolloin tuntisi itsensä täysin perinpohjin, jolloin elämän suuret kysymykset olisi ratkaistu. Kun elämäksi kutsumamme mysteeri yhdestä päästä selkeytyy, se lähtee jostain toisesta päästä pärkyämään. (Pärkyäminen on mahtava Pohjanmaan murresana ja tarkoittaa purkaantumista.) Sellaista se vain on. 

Minua luullaan usein ikäistäni nuoremmaksi. Luulen sen johtuvan ainakin osittain siitä, että vastustan kiivaasti ajatusta aikuistumisesta. 37-vuotias voi ihan hyvin koristella kotinsa pehmoeläimillä ja nauraa avoimesti kissavideoille. Ihan hyvin voi pukeutua pyöreäkauluksisiin puseroihin jos haluaa, laulaa kissoille Lapponiaa, tai pelata krokettia. Ihan hyvin voi syödä karkkia töissä, kerätä posliinifiguureja ja maalata varpaankynnet turkooseiksi. Aikuisena saa tehdä aika pitkälti ihan mitä haluaa. Ihmettelen usein monien ihmisten kaipuuta lapsuuteen tai teinivuosiin. Minä en palaisi niihin aikoihin mistään hinnasta. Juuri nyt saamme olla mitä haluamme, ja aikuisuus on pelkkä illuusio.

- - -

I turned 37 today. I don't typically engage in self-reflection during birthdays, but for whatever reason today is an exception. Perhaps it's because I feel a big wheel turning, somewhere in the distance. Something is going to change, something big, soon. 

When I was in my teens, I thought that life would start to make sense once I got to my twenties. In my twenties I thought that surely things would start falling into place in my thirties. Now as I'm steadily approaching my forties, I am becoming more and more convinced that the older we get, the less we really know anything about life. I find the thought calming. There will be no such time in our lives when we are fully in control. There will be no such time when things magically make sense, when we start to find answers. That's the way life is: once things start to come together in one end, they begin to unravel in the other.

People often think that I'm younger than my years. I think it's at least in part because I refuse to believe in the concept of acting like a grown-up. As a 37-year-old, I can decorate my home with stuffed animals and openly laugh at cat videos. I can wear round collar blouses if I so choose, I can sing Lapponia to my cats, or play croquet. I can eat candy at work, collect porcelain figurines or paint my toenails turquoise. As grown-ups, we can do almost whatever we want. I find it puzzling that so many people wish they could go back to their childhood years or their teens. I wouldn't go back in a million years. We are free now, and adulthood is just an illusion. 

14 comments:

  1. A very happy birthday to you, pensive in blue! I completely agree with this: "I am becoming more and more convinced that the older we get, the less we really know anything about life". Now, just to get beyond the sad resignation of this... On the brighter side, I have also found that it is very liberating to shed "age appropriate behaviour". Have a wonderful and whimsical day!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you! Age appropriate behavior is such a silly concept, isn't it. :)

      Delete
  2. Oh, I so very much agree with you. I thought this even as a child; when a certain type of adult would tell me that, being in my schooldays, I was enjoying the best time of my life, I was sure they were completely wrong. I'm just 14months younger than you, and nod my head to everything you say here! (Except I have kids, not cats).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yes, I remember thinking in my awkward teen years that there was no way this is as good as it gets... Luckily I was right. ;)

      Delete
  3. Senkin vanha kurppa! Joo, tää vieläkin vanhempi kurppa yhtyy joka sanaan. Noin se on. Äiti tosin taisi sanoa että "elämä alkaa viiskymppisenä..." Heh, sitä odotellessa ;)!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo... onneks viiteenkymppiin on kumminkin vielä matkaa. En oo henkisesti valmis, vaikka tässä nyt samanaikaisesti julistankin, että ikä on vain numero. :D

      Delete
  4. Happy birthday to you! You have a wise and positive attitude about adulthood. My attitude was not so good last year when I turned 37. I hope that big wheel turning is bringing you welcome and wonderful changes.

    ReplyDelete
  5. Onneksi olkoon! Ehkä sinua luullaan nuoremmaksi kuin oletkaan koska myös näytät siltä! En kuvasta arvaisi, että olet 37.
    Tapasin siskosi juhlissa viikonloppuna, mielenkiintoista netti- ja reaalielämän sekoittumista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset! Ja hei, ai se olit sinä! :) Sisko kertoi puhelimessa, että joku oli tullut jutustelemaan pippaloissa ja mun blogi oli tullut puheeksi. Hassua tosiaan, maailma on pieni. :)

      Delete
  6. Paljon onnea näin jälkikäteen! Täällä perässä tulee myös yksi, joka kuvitteli nuorempana kohta tietävänsä elämästä yhtä ja toista, mutta sittemmin olen luovuttanut ja alkanut vain nauttia kyydistä. Vaikka aikuisuus käsitteenä saakin niskavillani pystyyn, olen kuitenkin todennut, että näin "aikuisena" parasta on juurikin se, että voi olla niin lapsi ja leikkisä kuin tahtoo. Ei sitä teininä vaan osannut tai kehdannut kun piti esittää niin isoa. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksia! Joo, toi on kyllä totta, että teininä sitä oikeasti kuvitteli aikuisuuden olevan jotain tavoiteltavaa. Pöhköily on parasta eikä yhtään noloa. :)

      Delete
  7. Myöhästyneet onnittelut!! ´Vanha kurppa´ kuten siskosi sanoi on selkeästi klassikko kaunotar kurppa-lajiin kuuluva. Hulluttelu & pöhköily hymyssä suin kuuluu kulkea matkassa multiin saakka! t. juuri aikuisiän nipinnapin saavuttanut (43-v) :)

    ReplyDelete