Saturday, December 30, 2017

Hey, whaddayaknow, it's a blog post!


En yleensä pidä loppuvuoden blogipostauksista (koska ne vaativat kuluneen vuoden summaamista ja analysointia, joka ei viehätä), mutta kappas, olen ollut pari viikkoa lomalla ja minulla on aikaa näpytellä muutama sananen, ja sattumoisin tämäkin vuosi vetelee jo viimeisiään. Bloggaamiseni on näemmä väistynyt instaamisen tieltä, mikä vähän ärsyttää. Melkeinpä kaikki lempiblogini ovat joko lopettaneet, ylikaupallistuneet tai postaavat niin harvoin, että unohdan niiden olemassaolon. Ja kun muut eivät bloggaa, en minäkään jaksa. Välillä ajattelen, ettei minulla ole oikein mitään sanottavaakaan. Ja jos onkin, en jaksa keskittyä artikuloimaan ajatuksiani. Minullakin on näemmä nykyisin höttöiset nettiaivot, jotka eivät kykene enää pysähtymään yksittäisten asioiden äärelle. Ajatukseni rönsyävät niin, että pääni sisälle muodostuu liian laajalle ulottuva, hentosäikeinen ja sekava verkko, jonka pukeminen sanoiksi on mahdotonta. Kaikki liittyy kaikkeen, mikään ei liity mihinkään. Kirjoittaminen on käynyt työlääksi. Käynpä katsomassa instafeediä. Olisko jotain uutta telkkarisarjaa? Mitäköhän missäkin facebook-ryhmässä tapahtuu? Pitäisikö mun mennä nettilakkoon joksikin aikaa vai riittäisikö pelkkä somen vähentäminen?

Olen yleensä vuoden vaihteessa tehnyt koontia kuluneen vuoden vaateostoksistani, mikä tuntuu nyt näin kulutuskriittisenä aikana etuoikeutetulta perseilyltä, vaikken ole mitään uutena ostanutkaan enää pitkiin aikoihin. Oli miten oli, olen listannut jo vuosia kaikki ostamani vaatteet ja niiden ostohinnat, mutta viimeisen puolen vuoden aikana en ole listannut mitään. Unohdin kai, tai sitten se ei ole tuntunut enää tärkeältä. Sen tiedän, että olen ostanut tosi paljon vaatteita, minkä on mahdollistanut yrittäjyys second hand-vaatteiden parissa. Houkutuksia on valtavasti, päivittäin. Maailmassa on ihan tosi paljon ihania vaatteita, joista en tietysti voi omistaa ihan jokaista, mutta nähtävästi aika monta kuitenkin. Mainittakoon tässä yhteydessä, että en ole löytänyt vieläkään universumilta tilaamiani mustia, siroja,  nauhallisia talvikenkiä edellisten puhkikäveltyjen tilalle. No, eipä tämä talvi kummoiselta vaikuta (ks. kuvat, jotka on otettu tänään), joten ehkä niille ei ole tarvettakaan. Lumen puute rassaa. Olisipa pakkasta (ja siihen keliin sopivat kengät).

Nykyisen ja ehkä edellisenkin työni johdosta tuntuu lähes mahdottomalta, että ostaisin enää koskaan uusia vaatteita (poikkeuksena alusvaatteet ja sukat). Saan ihottumaa pelkästä ajatuksesta, että joutuisin kiertelemään tavallisia vaatekauppoja tai vielä pahempaa, alennusmyyntejä. Kun olen saanut vähän etäisyyttä normivaatekaupan maailmaan, tuntuu entistä käsittämättömämmältä, ettei alaa säädellä enemmän, ettei taustalla ole mitään yhtenäistä vastuullisuussopimusta, alkaen ihan valmistusportaasta myyntiin asti. Jokaisen ihmisen olisi hyvä olla töissä vaatekaupassa vähän aikaa. Veikkaan, että omat kulutustottumukset ja suhtautuminen vaatteisiin muuttuisivat aika nopeasti.

Millaista sitten on second hand -yrittäjyys - no, aika ihanaa. Töitä on tosi paljon, ihan täysin vapaata aikaa ei juurikaan. Rahaa ei tule ovista ja ikkunoista, mutta työ on palkitsevaa ja mielekästä, ennen kaikkea kivaa. On myös mahtavaa pukea töihin päälle ihan mitä haluan. En ole ehkä koskaan aiemmin päässyt nauttimaan vaatekaappini sisällöstä niinkuin nyt. Muutenkin kuuluu hyvää. Elämän perussetti on paremmissa kantimissa kuin aiemmin.

En viitsi lupailla, että postaustahtini tästä paranee, koska ehkä niin käy, ehkä ei. Katsellaan. Ja jos siellä jossain joku tätä lukee, niin hei, mitä sulle kuuluu? On ollut ikävä!


I am not a huge fan of "end of the year"- recaps on blogs, but as it happens, I have a moment to type up a few words. Not that I am going to write up a recap on 2017, because I just don't have the patience. I don't really have the patience for blogging these days - I more or less just post the occasional picture on Instagram and that's about it. It seems that almost all blogs that I used to follow are no longer active. Some have grown commercial, others have drastically changed in content, but mostly people just don't post much. And when others don't write, I haven't either. I have also felt that I don't have a whole lot of say about anything, and even if I do for a split second, all it takes is a few moments for me to realize that I have gotten too lazy to formulate arguments. I suffer from the internet brain. Or whatever it is called - you know, I no longer have the attention spam to focus on a topic, any topic. Oh, let me look at my Instagram feed for a second. Hmm, maybe there's a new TV show I don't know about. Anything going on in my Facebook groups? I don't know if I need a break from the internet, or just from social media. I miss writing, I miss having a slower mind. I also feel like I have lost two thirds of my English vocabulary.


I have often written a post about my clothing-related spending at the end of each year. I have been listing my clothing purchases for years, except that this year I stopped half-way through. I guess I just forgot? What I know is that I have bought a lot of clothes this year, and I have failed to buy that one thing that I really needed: practical black winter lace-up ankle boots, to replace the ones that I wore until they broke. I guess I haven't had the need for new ones, really - we have no snow in southern Finland and the temperatures hover at above freezing (see: pictures in this post, taken today). I miss proper winters. I wish we had some snow. But anywhoo, so I haven't bought winter boots, but I have bought plenty of other clothes. Working with second hand clothes means that temptation abounds. There are way too many amazing clothes in this world, and even if I can't own them all, it appears that I can own quite many, without breaking the bank. I have never enjoyed my wardrobe as much as I do now.


By the way, it is wonderful to wear what one wants to work. I finally have that kind of life. It's awesome. It is also awesome to no longer work in regular clothing retail. Ugh, now that some time has passed, I find it impossible that I'd ever want to buy new clothes again, or god forbid, go to clothing sales.  It also seems totally crazy that the clothing industry is not regulated more than it is. There is so much wrong with everything, from manufacturing to retail, that it is really not funny. I think it would benefit many people to have to work in clothing retail for some time. It's hard to not change one's perspective on clothing when one is surrounded by the madness of clothing retail.

So how does it feel then, working with second hand clothing? Well, it's very nice. There is a lot of work and not a whole lot of free time or money. But the work is rewarding. It's fun. I wouldn't change it for the world. On other fronts, life is good, too. The cats are well, Chris is well (except that he needs to get his astigmatism fixed). Everything that is important is well. What more could one ask for? (Maybe, that properly functioning pre-social media brain?)

I can't promise that I'll be posting more from now on. Maybe I will, maybe I won't. We shall see. Like I mentioned earlier, I miss writing and I miss having my wits. Perhaps I will make time for occasional ramblings. In case someone, anyone is reading this, how are things in your neck of the woods? I have missed you!


Oh, look, it's an old-fashioned outfit picture - how very 2010 of me!

15 comments:

  1. Tämä on kiva blogi. Olet kulmien tyylikkäimpiä naisia. Onko kauppasi suurikin salaisuus - vain valikoiduille asiakkaille? Minän yrittäisin markkinoida, jos minulla olisi kauppa. Olin töissä kierrätystavaralossa muutaman kuukauden. Se oli hyvin opettavaista. Vaatetta, kirjoja ja muuta meni hirveä määrä haaskuuseen. Viimeksi ostin hyvän paitapuseron eurolla, uffista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi ja kiitos kommentistasi, ja pahoittelut että vastaamisessa kesti - Blogger ei toimittanut mulle kommentteja tarkistettavaksi ja meni vähän säätämiseksi, ennenkuin sain ne näkyviin.

      Kauppa ei ole salaisuus, ei ollenkaan. :) Sen nimi on Pieni sydän Second hand ja se toimii samassa tilassa siskoni kaupan, Frida marinan, kanssa osoitteessa Kaarlenkatu 10. Markkinointiin ei ole vielä riittänyt paukkuja liioin, mutta tässä kevättalven aikana siihen asiaan pitäisi tulla muutos. Sitä odotellessa! :)

      Delete
  2. Moikka! Mäkin pitkästä aikaa kävin tsekkaamassa bloggerin lukemiston ja heiiii, mikä kiva yllätys, sulta oli ilmestynyt uusi postaus.

    Juuri noin se menee myös mulla, kun ei itse kirjoita niin ei tule luettua muidenkaan blogeja. En tiedä, instagram on niin helppo. Toisaalta mietin asupostauksia tehdessäni, että onko blogille tarvetta vai riittääkö asusta yksi kuva instaan. Ja sitten taas toisaalta, aika moni ei käytä instaa.

    Että ehkä sittenkin jatkan innostukseni mukaan blogin kirjoittamista. Jatkathan sinäkin, ainakin silloin tällöin =)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinhän se on - Insta on ihan tosi helppo. Lukijan näkökulmasta mulle itselleni käy esim. sun blogin kanssa usein niin, että fiilistelen jo jotain sun instajuttua päivällä ja sitten illalla kun on paremmin aikaa, klikkaan sun blogiin ja katson esim. jonkun asukuvan yksityiskohdat, joita ei kännykän ruudulta näy kunnolla. Eli sun insta ja blogi tukevat kivasti toisiaan.

      Mutta miten se bloggaaminen tuntuukin niin vaivalloiselta joskus? Mulla ehkä vähän vaikuttaa kahdella kielellä kirjoittaminen. Kestää aina niin pirun kauan saada pelkkä teksti valmiiksi. Mutta jospa tästä lähtisi joku ryhtiliike bloggaamisen suhteen?

      Delete
  3. Joo, tää on niin tätä. Ihan täsmälleen samat ajatukset (ja onhan tästä puhuttukin). Kirjoittamista kaipaa välillä ihan hulluna, lukemistakin. Mutta se vain ei enää ole sama. On niin paljon kaikkea, mutta tämä tila (blogimaailma) tuntuu itselle kumisevan tyhjyyttään... Usein ajattelen, että nyt ryhdyn.

    Enkä sitten ryhdy kuitenkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahaa, olipa hyvä kun kerroit tänään että olit jättänyt tänne kommentin! Kauheeksi penkomiseksi meni, kunnes sain viimein jätetyt kommentit näkyviin.

      Mut joo, mites olis ryhtiliike tän bloggaamisen suhteen..?

      Delete
  4. The boots in your outfit photo sure look good! Are they the old ones? I haven't written a proper blog post in a long time either. What's up with that? I keep reading several blogs, but often feel irritated with the content. Maybe I'm afraid my own content would read the same to others? Haven't quite found my voice in blogging, or the courage to actually write of things I care about since they may sound shallow or consumerist or not intellectual enough or just plain stupid boring. Yes, many hangups. I badly want to start blogging more regularly again, as I feel like I am giving Instagram too much content for free instead of publishing on my website where I'd own it. It would be so nice to see more of your posts!
    Happy New Year!

    ReplyDelete
    Replies
    1. The boots are oldies but goodies - I bought them during my first ever trip to the US in 2004, and yikes, Urban Outfitters, of all places! They have served me very well and continue to do so. :)

      I feel the same way about my blogging - you've described my feelings to a t. I feel like I have no voice, and often feel somewhat embarrassed that I even dare try. There are times when I start writing and just delete everything, and other times I get too caught up in having to write in two languages - that takes up a lot of time.

      But yes, perhaps I will try to write more often! I do enjoy blogging, and it was so nice to see comments from you and my other readers just now. Blogger was holding the comments hostage for some weird reason, and for days I was thinking that no one commented and I was thinking of totally giving up! :)

      Delete
  5. glad to see your blog back! I enjoy the instagram posts but always a treat to read what you write.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hi Laura, thank you for your comment! I think it was you that wrote in my shop's instagram that you had tried to leave a comment here? I am glad you did - I was thinking that no one was commenting, but instead, Blogger had hidden all comments and I didn't find them before today. But I am glad I did! It is so nice to hear from everyone. :)

      Delete
    2. yes I did! glad you found the comments!

      Delete
  6. Hello! Glad to hear everything is well, and that you are enjoying your work. I have also noticed my brain being affected by too much internet/social media and have been trying to spend less time mindlessly browsing and compulsively checking FB - although I started this effort several weeks ago, it is one of my new-year's resolutions (I have a lot of them this year). I did KonMari tidying in 2017, and got rid of about 60% of my clothes. It took me 4 days and a few emotional meltdowns, but I do not miss anything I discarded. I am very careful now about what I add to my wardrobe, and have not added much. It's not that I necessarily feel the need for such a small wardrobe, I just have a hard time finding stuff I like. I miss the inspiration I used to get from personal style blogs. It's interesting to me how all of a sudden style blogs just didn't seem to be a "thing" anymore - maybe the total ubiquity of smartphones changed that, not sure. If you decide to keep writing here, I will be here to read it, for whatever that's worth. Until then, I'll see you on Instagram!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Robin, always so nice to hear from you! :)

      Oh, KonMari is very, very interesting. I read the book and thought it was half genius, half crazy. I'd love to hear more about how your tidying process was... what were the challenges? Was it difficult to figure out how you felt about the things you owned?

      And yes, whatever happened to style blogs? What happened to wardrobe_remix and people sharing what they wore as a way of providing an alternative to fashion magazines to find inspiration? How did style blogs warp into airbrushed and photoshopped extensions of the fashion industry rather than being the alternative? I wish I knew!

      Delete
    2. I agree! My style blog reading has decreased a LOT --either because of too much "selling" or the appearance of baby pictures! And KM is fun and it has been helpful in switching into retirement mode.

      Delete
    3. Re: KonMari - yes, it is kind of crazy. I don't do everything she says (empty my purse every day? No way), but I was in need of a Major Change last year, so I decided to embrace the crazy and just try it. I am a believer! I did the clothes third instead of first because I was terrified to do it. It was indeed hard to figure out how I felt about items, so I created a "spark joy pile", a "no joy" pile, and a "maybe" pile, which was huge. I took a long time to work through the maybe pile, cried a lot, and in the end, discarded 90% of it. I was so afraid I would end up with nothing, and then I would never be able to find anything new, but neither has turned out to be true. Without all the distracting filler in my wardrobe, clung to out of fear, I have a much clearer idea of what I want to have and what to look for. Also, I feel freshly motivated to think about my style and be more proactive about finding better quality and more ethically made pieces. Until I find all them, I am content to work with the stuff I have.

      Delete