Wednesday, March 29, 2017

Kevättä kohden / Facing spring


Kaivoin kaapin perukoilta kevyempiä kenkiä ja vaihdoin villakangastakin kevyesti topattuun trenssiin. Tänä vuonna en aio toimia niinkuin yleensä: että kopellan menemään loskan ja sepelin nuhjaannuttamissa talvikengissä ja ihan liian paksussa takissa jonnekin huhti-toukokuulle asti, kunnes huomaan farkkutakkikelien saapuneen. Trenssi oli todellinen löytö Frida marinasta - mistäs muualta. Se pitää tuulta ja toppavuori lämmittää nollakeleilläkin, mutta yleisfiilis on vähemmän talvinen kuin tumma kissankarvoilla päällystetty villakangastakki. Olen muuten ajatellut vuosikausia, etten ole trenssi-ihminen, mutta nähtävästi tarvittiinkin vain tarpeeksi pitkä helma ja runsaammin volyymia mitä tavistrensseissä.


Niin, ja mainitaan nyt sekin, että kevät tuli! Mustarastaat laulavat ja on valoisaa, kun pääsen iltavuorosta kotiin. Lähiössä tuoksuu multa, purot ja ojat solisevat jäistä vapaina. Tekee mieli siivota ja kokkailla (parsakausikin alkaa ihan kohta), käydä kävelyllä, samoilla vielä paljaassa, värittömässä metsässä.


Typically, in late April or May I find myself trudging along in a pair of ice-and-gravel-beaten winter boots and a cat-hair-covered wool coat, even when the weather would allow, say, a denim jacket and brogues. I decided to do things differently this year: I hopped on the spring wear wagon much earlier than usual. I bought this green padded trench coat at Frida marina some time ago, and it has been such a good purchase. It is wind resistant and the padded lining keeps me warm when temperatures still hover around freezing. The added bonus: it looks so much lighter and springier than any of my wool coats. For years I thought that I wasn't really a trench coat person, but I guess all it took was the right length and a suitable amount of volume.


Also, I declare: spring is here! Blackbirds sing and it is light out when I get off work from the late shift. In the suburbs it smells of dirt, wonderful dirt, and the streams and brooks flow free of ice. I feel like cleaning and cooking (asparagus season is almost upon us), and wandering in the bare, colorless woods.

Kuuntelen / listening to: The Best of Sonny Rollins (The Blue Note Years)
Katson / watching: Six Feet Under
Luen / reading: Laurence Sterne - The Life and Opinions of Tristram Shandy, Gentleman

6 comments:

  1. Minä en myöskään pidä itseäni trenssi-ihmisenä, mutta ehkä en vain ole vielä löytänyt omaani. Tuollainen pitkähelmainen voisi olla sellainen. Kaunis takki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, mulla on itse asiassa ollut vuosien varrella aika montakin trenssiä, joista olen luopunut nopeasti. En ole vain osannut käyttää. Tässä trenssissä pituuden lisäksi se tärkeä tekijä on toppavuori, hyvin tarkenee tosiaan nollakeleilläkin. Touko-kesäkuussa kun ei enää tee mieli pukeutua "takkiin-takkiin", vaan farkkurotsit ja neuleet sun muut tuntuu oikeammilta.

      Delete
  2. Samaa tuumin Kaisun kanssa, kaunis on takki kantajineen. Pidempi helma näyttää hyvältä. Kiitos tästä(kin) tyylivinkistä! Yritän enemmän ottaa kokeiluun noita 'en ole se ja se ihminen', niin on mennyt monet omat aatokset mieltymyksistä päälaelleen.

    ReplyDelete
  3. The loden green coat is perfect for spring. Beautiful backdrop of birches.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thanks, tess! I love birches this time of year - the black-and-white trunks just pop from the otherwise gray scenery like nothing else.

      Delete