Aatoksia heinäkuussa / Thoughts in July

Aiemmin tällä viikolla sain tällin jalkaani töissä. Ei ollut murtumia, mutta sain lääkäriltä käskyn olla kävelemättä enempää kuin välttämättömät, pakolliset kotona kulkemiset ja pitää jalkaa koholla. Sohva on onneksi mukava, jalkaa ei juurikaan särje pahasti ja viihdettäkin riittää: Chris on pelannut kanssani Dominoa ja sisko toi mukanaan minulle vuosia sitten varastoimansa vanhat Vogue Collectionsit ajoilta, jolloin Olivier Theyskens suunnitteli vielä Nina Riccille ja Alexander McQueen oli elävien kirjoissa.

Olen aikani kuluksi pohdiskellut, kuinka oikeastaan mikään ei ole pysyvää, mutta kaikenlaiset asiat jäävät kiertämään maailmassa kehää. Kampaajani kertoi viime viikolla, että trendikkäimmät metalliaviator-rilleihin sonnustautuvat hipsterit leikkauttavat nyt itselleen kunnon takatukkia 80-luvun malliin. Kaupungilla näkyy nättien tyttöjen päällä sellaisia vaaleita ribbipooloja, joihin minä pukeuduin 20 vuotta sitten. Joku telkkarikanava mainostaa taas kerran, kuinka se aikoo näyttää kesällä kaikki James Bond-elokuvat, ihan kuin sitä ei olisi ennen tehty. 

Olen muistellut paljon kylmän sodan aikaa. Koulukirjoissani Ukrainaa kutsuttiin Neuvostoliiton vilja-aitaksi ja Tito yhdisti Jugoslavian kansat. Leviksiä ei saanut Suomesta. Kun olin lapsi, luokkaa kiertävässä slämärissä kysyttiin, mitä pelkäät eniten. Kaikki vastasivat pelkäävänsä sotaa. Joskus mietin, että kahden suurvallan aikana olimme paremmassa turvassa kuin nyt, tässä sirpaloituneessa, rikkinäisessä maailmassa.   

-

Earlier this week I injured my foot at work. No broken bones, but the doctor told me to keep my foot up and to limit my walking to what's absolutely necessary. Luckily we have a comfortable couch, my foot doesn't ache too much, and I've had plenty of entertainment: Chris has played Dominoes with me, and my sister brought me a bunch of old Vogue Collections-magazines that I had once asked her to store for me a long time ago, back when Olivier Theyskens designed for Nina Ricci and Alexander McQueen was still alive.

With all this time in my hands, I've thought about how nothing is really permanent in this world, but strangely enough certain things go around in circles anyway. My hairdresser told me last week that the trendiest of the aviator-glasses-wearing hipsters are currently having their hair cut in full-on 1980s mullet style. Pretty girls wear white ribbed turtlenecks, just like I did 20 years ago. A TV channel advertises how they are showing all of the James Bond movies this summer, like they always do in the summertime, but every year it's made out to seem as if it's something that's happening for the first time.

I've thought a lot about the Cold War. In my old school books the Ukraine was called the wheat basket of the Soviet Union, and Tito, the father of the Yugoslav nations. One couldn't buy Levi's jeans in Finland back then. When us kids asked each other what we feared the most, we all said "war". Sometimes I feel that we were all safer back then, between two global giants, than we are now, in our shattered, fractured world.