Sunday, June 12, 2016

Satavuotias / Centennial


Kuluneet, auringossa haalistuneet värit tai muutoin sään runteleman näköiset vaatteet kiinnostavat. (Ikuisuusinspiraationa toimii tarvittaessa Mark Romanekin ohjaama elokuva Never Let Me Go vuodelta 2010.) Kaikki kuteet tässä asussa ovat vähintäänkin toisella kierroksella, osa kolmannella, kenties neljännellä: Suomessa tehdyt PTA:n housut ostin siivouspäivänä eurolla, paitiksen kirpparilta 80 sentillä. Nahkavyö ja kengät ovat vanhoja tuttuja kirpparilöytöjä vuosien takaa, hattu taas on uusi hankinta tämänpäiväisestä Kansallismuseon pihalla järjestetystä vintage-tapahtumasta. Hattu on 1920-luvulta eli se on lähes sata vuotta vanha. Sata! Se pistää miettimään, kestääkö mikään nykypäivänä tehty vaate sataa vuotta, tai edes puolta siitä. 

Vintage-tapahtumassa pyörähtämisen jälkeen suuntasin Hietsun kirpparille, jossa ammattimyyjät pitivät kojujaan ja teinitytöt istuivat pöytiensä ääressä kyllästyneen (tai ehkä vain väsyneen) näköisinä. Ensin mainitut möivät hurjilla hinnoilla vanhaa Marimekkoa turisteille, jälkimmäiset taas kauppasivat hädin tuskin käyttökelpoista, nyppyyntynyttä viime kauden halpamuotia pikkuhiluilla. En ostanut yhtään mitään. Kauniisti ommeltujen ja vuosikymmeniä säilyneiden vintageaarteiden hiplailun jälkeen kulahtaneet valmisvaatteet tekivät minut surulliseksi. Kuinka ankeaa onkaan, että vasta viime tai toissavuonna valmistetulla vaatteella ei ole juurikaan toivoa toisesta elämästä, koska kukaan ei siitä oikeasti välitä eikä se kestä käyttöä. Se on lähempänä kaatopaikkaa kuin toista kotia jo siinä vaiheessa, kun se tehtaasta ulos poistuu. 


Faded, sun bleached colors and clothes that appear somewhat weather-beaten interest me, as they always do in the summertime. (My forever source of inspiration is Never Let Me Go, the Mark Romanek movie from 2010.) Everything in my outfit is second hand (or third, fourth, what have you). I bought the Finnish-made linen mix trousers during Cleaning Day for one euro, and the button-up cost me 80 cents at a flea market. The shoes and the belt are trusted oldies, but the hat is new: I bought it at a vintage event that took place at the National Museum today. The hat is from the 1920s, which means that it's almost one hundred years old. A hundred years, just imagine that! It got me thinking whether any piece of clothing manufactured today will be around in a hundred years, or even fifty.

After the vintage event I stopped by Hietsu flea market, where professional dealers sold somewhat overpriced old Marimekko pieces to tourists, and teenage girls tried to get rid of their last season's fast fashion for pennies. Needless to say I didn't buy anything. The clothes that were on offer there just seemed like garbage compared to the treasures I had seen at the vintage event. And how sad it is: that nothing is made to last these days, that a piece of clothing that was manufactured a year ago is already closer to the rubbish heap than a second life with a new owner. 

8 comments:

  1. It's amazing, isn't it? I feel like it was just a few years ago that we started to see the disappearance of vintage in resale/thrift shops and suddenly everything for offer is basically in tatters or very close to it.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Couldn't agree more. It's shocking how bad it's gotten in such a short amount of time... :(

      Delete
  2. Oh I adore your hat..the colour, the straw, the age and you wear it so well! It found a good home with you. I can't believe you mentioned 'Never Let Me Go'. I finished reading the book last week having read Ishiguro's Remains of the Day the previous week I thought I might enjoy it but I didn't ..it bothered me. I haven't watched the movie but I think I will now seeing as you put it out there! It might give me another perspective and if not I'll watch the clothes 😉

    ReplyDelete
    Replies
    1. That's a funny coincidence! I haven't read the book, but the film is good, if not somewhat depressing and very troubling because of the subject matter. The clothes in the movie are superb though. :)

      Delete
  3. Aaah rakastan haalistuneita vaatteita, hattusi on aivan huikea. Haalistuneet ja/tai muuten kuluneet vaatteet vaan vaativat todella skarpin tukan, että ei näytä aivan hömelöltä. Minulla on homssuinen tukka, joka kyllä näyttää siistien vaatteiden kanssa oikein herttaiselta. Mutta laitappa karkailevien suortuvien peitoksi säänsyömä hattu, niin näytän todellisuudentajuni kadottaneelta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, tuo on muuten ihan totta. Ryppyiset pellavat, kuluneet värit ja sen sellaiset vaativat kyllä skarppeja hiuksia. Nimimerkillä "pitäisköhän sitä käydä siistittämässä tuo niskatukka..." ;)

      Delete