Friday, July 17, 2015

Lomalla / On vacation


"Kauhea kesä", totesi kirppiksen myyjä asiakkaalleen. "No niin on, missä ne helteet oikein viipyvät, on tää ihan hirveetä lapsille", vastasi asiakas, keski-iän ylittänyt rouva. En tiedä, mistä he puhuvat, koska meillä on takapihalla täysi kesä. Lämpötila näyttää mittarissa vain 18 astetta, mutta talon nurkalla, jonne navakka tuuli ei yllä, on suloisen lämmin. En yleensä harrasta auringonottoa, mutta tänä kesänä olen hakeutunut aurinkoon aina kun se on ollut mahdollista. Varastoin valoenergiaa, syön jätskiä ja mansikoita, ja luen kirjaa ja muotilehtiä. Se on loma nyt.

Viime viikonlopun tietämillä vietin pari päivää Helsingissä. Visiitin alussa olin surumielinen ja niin väsynyt, että itketti. En edes soittanut kavereille kertoakseni olevani kaupungissa, koska ajattelin, että jos he kysyvät, mitä minulle kuuluu, alan pillittää. Olen ollut loman tarpeessa enemmän kuin olen tajunnutkaan. Työ on ottanut voimille tavalla, joka tukahduttaa kaiken luovuuden, tiesi viisas siskoni kertoa. Helsingissä ollessani suunnittelin tulevaa, olin yhden ihanan yksivuotiaan synttäreillä, ostin ihan liikaa vaatteita (kenties tuli harrastettua jonkin sortin terapiashoppailua, mutta ihan sama) ja söin hyvin. Nyt kotona akut ovat latauksessa ja suunta eteenpäin, suurehkoja strategisia suunnitelmia tehtynä vuodeksi eteenpäin. 


"What a horrible summer," I overheard a sales assistant say to her customer at a second hand shop yesterday. "Oh I know, isn't it dreadful, and how sad it is for the children," wailed the customer, a middle-aged lady. I don't know what they were talking about, because summer is in full swing on our back yard. It's July and the temperature hasn't reached the upper 60s, but I found a wind-free, perfectly sunny spot behind our house, where I'm currently spending my summer vacation with the help of ice cream, strawberries, a good book and fashion magazines. Oh, did I mention that I'm on vacation?

I don't typically sit in the sun much, but this summer I've sat in a ray of light whenever possible. I've just felt that I need it. During the first days of my vacation I just felt sad and tired. I took a trip to Helsinki for a few days, to celebrate my niece's 1st birthday, and, I guess, to make sense of life. I didn't call my friends to let them know I was in town, because I honestly thought that if they asked me how I was, I'd just start sobbing. Work has really been getting to me, in a way that kills all creativity and joy, as my sister remarked. While I was in Helsinki I made some plans for the future, hung out with family, bought way too many clothes (yes, some therapy shopping, but I don't care) and ate well. After I returned home, Chris and I came up with some strategic moves that we'll make in the next six to twelve months. As of now, I'm recharging my batteries, getting ready for a big change that will take place in a year from now.

13 comments:

  1. Changes are good. Wish you all the luck :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thanks, and yes, indeed, changes are good! :)

      Delete
  2. Herrajumala sentään tota kuvaa!!! Kuka toi nainen on??? Onko se sama jonka justiin muutama päivä sitten tapasin...???? Ja mikä mekko... <3 <3 <3.....!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se olen minä, posteljooni Petskin, haluatteko ostaa Pörriäisen. Ja mekko on vanha halpisrutku, jonka meinasin viime vaatekaapinsiivousepisodin aikana pistää kierrätykseen. En pistänyt ja hyvä niin, tää on erinomainen lomamekko. ;)

      Delete
  3. Suunnitelman olemassaolo on jo hieno juttu. Loma ja lempeä lämpö - kohta on taas pykäliä!!! (yritän nykyaikaista ilmaisua).

    ReplyDelete
  4. Hooray for vacation! I hope things will be on the upswing for you now.

    ReplyDelete
  5. Yes exactly re: the not feeling like you'll be able to convincingly lie to friends and family about how you are doing, and yes, yes, yes to your sister re: job killing all creativity and joy. That is exactly how I feel and I expect how my partner is feeling too. You have no idea how much I am looking forward to my upcoming Europe travels. After that, well I'm not sure. Re-evaluation I guess.

    But you, you have plans! This is exciting. You must be so relieved to see a light at the end of your tunnel! I will be eagerly standing by to see what those plans are, how they work out for you, and to cheer you on from the sidelines.

    PS. You are not alone. I expect there will be some therapy shopping going down on my part too. Also justified to myself by the fact that I can only afford/have the time to get over to Europe once every few years...!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you for this, summertime dreams! It's weird how work-related chaos always feels like it's yours alone, isn't it, and at least for me, the one feeling that tops everything else is the feeling of failure - feeling like I should be able to deal with things better, or that I should be able to be more effective... I tend to blame my own shortcomings first. I guess it has something to do with over-extended work ethic that has always been a problem for me. But it helps to know that there are others dealing with similar situations and feelings. We must re-evaluate, make plans, and move forward! :)

      Delete
  6. Kesä on asennekysymys näin pohjoisessa ja loma on sitä, että saa mielen rauhoittumaan. Upeaa, jos saa suunnitelmat kasaan jo loman alkupuolella ja harhailevat ajatukset rauhoittuvat nauttimaan mansikoista ja jäätelöstä. Tunnen tuskasi stressistä: itse kipuilen tässä, otanko lisääntyneet vastuut ja työt vastaan, kun tiedän, että siitä seuraa paineita. Nyt on niin hyvä fiilis, kun ei huolet paina eikä polla rasitu. Toisaalta haasteet ja muutos ovat elämän suola, ilman niitä kyllästyy ja turhautu. Mikä lopulta painaa vaakakupissa?

    Terapiashoppaus on hyvä lääke tarvittaessa, otetaanhan sitä päänsärkyynkin kipulääkettä vaikka se ei poistakaan ongelman alkulähdettä. Ja vau, mikä mekko!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jes, kesäasenne on paras asenne! :) Tuo on ihan totta, että haasteet ja muutos ovat yhtäältä kiehtovia ja elämää rikastuttavia asioita, mutta toisaalta ne voivat tuoda mukanaan vaikeasti hallittavia stressitekijöitä. Mulla on varmaankin joku tuloillaan oleva neljänkympin kriisi... kovasti pohdiskelen elämän varrella valituksi tulleita polkuja ja kyselen itseltäni, valitsisinko nyt samoin jos voisin. Jossittelu on turhaa, mutta tavallaan se jopa helpottaa, kun huomaa, ettei mikään ole koskaan ollut kiveen kirjoitettu. :)

      Delete
  7. Oi oi! Ihan samat fiilikset, paitsi etta otan lomaa lahinna saikun muodossa, kuuntelen Sufjanin uutta albumia ja itken. Onneksi siella taitaa vahan helpottaa, ja olet tosiaan JUMALATARMAISEN KAUNIS tuossa punaisessa koltissa. Lampimia kesa halauksia sinne <3

    ReplyDelete