Wednesday, December 31, 2014

Tänä vuonna / This year


Vuoden 2014 alussa tutustuin tuntemattoman naisen sodanjälkeiseen Euroopan-matkaan. Kävelin järven jäällä, kirosin luhistunutta leivinuunia. Alkukeväästä raivasimme angervoaidan ja kyhäsimme lahopuuaidanteen.

Early this year I peeked into an unknown woman's  trip across post-WWII Europe. I walked on the frozen lake, swore at our collapsed heating oven. In early spring we cut down our fence and built a home for bees, bugs, birds and other small creatures.  


Keväällä istutin ihan liikaa perennoja, kasvatin kesäkurpitsoja ja epäonnistuin kasvimaaprojektissani (tosin perunat olivat hyviä). Pihatyöt rytmittivät koko kesää, vaikka meillä kävi myös vieraita Yhdysvalloista.

In the early summer I planted way too many perennials and zucchini, and failed miserably at growing many other vegetables (although the potatoes were very tasty). Yard work dominated the summer. We also had visitors from the United States.


Loppukesästä pistin Chris-raukan laajentamaan perennapenkkejä ja istutin lisää perennoja. Tuijottelin järvelle, kävin uimassa.

I forced poor Chris to dig more perennial beds at the end of the summer and planted more perennials. I stared at the lake a lot and went swimming.


Ostin liikaa vaatteita ja koruja. Söin Chrisin tekemää omenapiirakkaa. Luin hyviä kirjoja: Helena Sinervon Runoilijan talossa, Katja Ketun Kätilön, Arto Mellerin Schlaageriseppeleen. Aloitin Donna Tarttin Tiklin, mutten ole vieläkään lukenut sitä loppuun. Katsoin telkkarista Game of Thronesia ja The Walking Deadiä. Katsoin läpi yhdeksän kautta Salaisia kansioita - ei olisi kannattanut.

I bought too many clothes and too much jewelry. I ate a lot of apple pie (made by Chris). I read some good books: Helena Sinervo's Runoilijan talossa, Katja Kettu's Kätilö, Arto Melleri's Schlaageriseppele. I started Donna Tartt's The Goldfinch, but I still haven't finished it. I watched Game of Thrones and The Walking Dead on TV. I sat through all nine seasons of The X-files. It wasn't worth it.


Kuuntelin vain vanhaa musiikkia: 1930-40-luvun big band-musiikkia, 50-luvun jazzia, 70-luvun soulia ja funkia. Hylkäsin vanhan blogin, aloitin uuden. Kävin St. Vincentin keikalla. Olin ihan liikaa töissä ja kaipasin Helsinkiin. Näkemistäni elokuvista Boyhood oli paras.

I listened to only old music: 1930s-40s big band music, jazz from the 50s, soul and funk from the 70s. I abandoned my former blog and started this one. I went to see St. Vincent in concert. I spent a lot of time working and missing Helsinki. The best movie I saw this year was Boyhood.


Kokonaisuutena vuosi 2014 on ollut jotenkin mitätön, vailla suuria suuntaviivoja, kuin trilogian keskiosa. Tervetuloa, uusi vuosi.

As a whole, the year 2014 has felt somehow insignificant, directionless, like a middle part of a trilogy. I welcome the new year with open arms.

5 comments:

  1. Sulla sana "mitätön" ... Mä taisin käyttää sanoja "merkityksellisyyden puute."
    Mutta luulenpa että näitä trilogian keskiosia, välivuosia, mitä lie, tarvitaan.. Jotain niiden hiljaisuudessa aina kehkeytyy ja rakentuu. Jos ei muuta, niin ainakin sellaista kirkkaammin näkemistä, rajaamista. Että jos ei aivan tiedä mitä haluis, niin ainakin tietää paremmin sen mitä ei halua... Pus. Ja hyvää uutta vuotta!

    ReplyDelete
  2. There's no such thing as "too many perennials". Here's to a new year full of love, good music, kitty snuggles, and abundant gardens.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Happy new year to you, too, Robin! :) And yes, I might have to agree with you re: perennials. I still have some space available for more. ;)

      Delete
  3. Hyvä juttu tuo kuvallinen vuosiraportti ja inventaario, täytyy testata. Yleensä kuvaa niitä vaikuttavia juttuja, kauniita tai rumia, mutta niitä jotka tuntuu. Synkkyydet saakin jäädä tallentamatta. "Tosta jutusta pidän kii... auts, tuon toistumista kannattaa välttää" - noita tuumailuja yritän viljellä, ei niin ehdottomia tavoitteita, muuten alkaa kiristää. Hyviä juttuja tekee sit loppujen lopuksi luonnostaan.

    Ja hei, sun mitättömässä trilogian keskiosassa on ollut hyvät musat :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, hyvillä musiikeilla pääsee jo pitkälle! :) Ja oon kyllä samaa mieltä siitä, että hyvät jutut tulee itsestään, liikoja miettimättä. Mitä tästä opimme: ehkä pitäisi meikäläisenkin miettiä vähän vähemmän ja elää enemmän.

      Delete